Kolumni: Jouluna on kerrankin mahdollisuus jättää asioita kesken tai olla tekemättä kokonaan — Varsin komea joulupöytä voi syntyä noutopitsasta ja sipseistä

Kai Skyttä

Kolumni: Jouluna on kerrankin mahdollisuus jättää asioita kesken tai olla tekemättä kokonaan — Varsin komea joulupöytä voi syntyä noutopitsasta ja sipseistä

Olen viettänyt jo useamman joulun tänä vuonna, vaikka en ole kuunnellut joululauluja, ostanut lahjoja tai miettinyt, mitä pyhinä syödään.

Ensimmäinen joulu tuli, kun pimeänä ja rauhallisena sunnuntaina istuin kotona yksin, viltin alla, pelkän ikkunakoristeen valossa. Toisen joulun vietin perheen kanssa. Syötiin iltapalaa, juteltiin, katsottiin telkkaria. Uskon, että kolmas, neljäs, ehkä viideskin ovat tulossa. En tiedä, milloin tai missä, mutta kyllä sen sitten olosta huomaa.

Joulussa parasta on se, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän se liittyy ulkoisiin asioihin. Joulu voi tulla ja olla milloin vain ja missä vain, sillä se on mielentila. Sekoitus uneliaisuutta, rauhallisuutta ja hyvin hetkellistä, kevyttä onnellisuutta.

Jos joulua ylipäätään haluaa viettää, kannattaa karsia siitä kaikki sellainen, mikä ei itselle sovi tai tunnu omalta jutulta. Varsin komea joulupöytä voi syntyä noutopitsasta, sipseistä ja irtokarkeista, jos kinkku, laatikot ja tortut eivät maistu.

Jouluna asioita voi jättää puolitiehen tai olla tekemättä kokonaan. Lapsuuden jouluissa oli parasta aattoiltana se hetki, kun siivoukset, ruuanlaitot ja ostokset oli tehty. Vanhemmat rauhoittuivat, ja vain oltiin porukalla.

Pysähtyneissä onnellisuuden hetkissä ei ole mitään ihmeellistä, mutta toisaalta niissä on kaikki ihmeellinen: rauha, jota arkea tarpoessa on vaikea tavoittaa. Joulurauha.

Kirjoittaja on Etelä-Saimaan toimittaja ja ES-Lauantain tuottaja.