Kolumni: Taavetin teatteripäivät jää tapahtumakalenteriin — Festivaali oli Luumäen hyvä uutinen viikonloppuna ja näytti, miten puskafarssiaineksista tehdään toimivaa teatteria vaikka ilman tekniikkaa

Kolumni: Taavetin teatteripäivät jää tapahtumakalenteriin — Festivaali oli Luumäen hyvä uutinen viikonloppuna ja näytti, miten puskafarssiaineksista tehdään toimivaa teatteria vaikka ilman tekniikkaa

Luumäeltä kuului myös hyviä uutisia viikonloppuna. Ensimmäistä kertaa järjestetty Taavetin teatteripäivät ei jää yksittäiseksi kokeiluksi, vaan tapahtumasta tullee vuosittainen festivaali Taavetin linnoitukseen.

Järjestäjät olivat tyytyväisiä esiintyjiin, talkoolaisiin ja yleisöön, mutta erityisesti paikkaan. Linnoitus tarjoaa hyvät ja kestävät kulissit, asian muotoili viisi esitystä festivaaliin dramatisoinut ja ohjannut Juha Hurme.

Hurme kiirehti sunnuntaina jo seuraavaan osoitteeseen: Hailuodon teatterifestivaalille. Teatteripäivien tuottajat puolestaan viestivät maanantaina, että Oulun liepeillä käynnistyy jo ensi kesän ohjelmiston suunnittelu.

Hurmeen tekemä teatteri on aina ollut liikkuvaa sorttia. Linnoitus on ollut paikallaan vuosisatoja, mutta työryhmä löysi sen rakennelmista aina uuden esityspaikan kaikkiin viiteen viikonloppuna näkemääni juttuun.

Hurmeen liikkuva ja yleisöä liikuttava teatteri toimii tehokkaasti ja ilman tekniikkaa, mutta silti pitkälti kuin nykyaikainen mobiilitekniikka. Se on älykästä muutenkin kuin nimellisesti ja tulee päähän kuin valokuidusta.

Ainekset olivat kuin perinteisestä puskafarssista, mutta oltiin aivan toisessa osoitteessa.

Teatteripäivät keskittyi ensimmäisellä kerralla Maiju Lassilan (Algot Untola, Algoth Tietäväinen, Irmari Rantamala,...) henkilöön ja tämän tuntemattomampaan tuotantoon ja teki sekä tietoiskuja että tiettäväksi Volter Kilven tuotantoa.

Vanhojen ja vaikeiksi luonnehdittujen kirjailijoiden dramatisoidut tekstit avasivat lyhyinä teatterikappaleina niin yleissuomalaista yhteisöä kuin sen yksilöitäkin parhaaseen kesäiseen tapaan. Istuttiin keskellä luontoa, naurettiin kohtalokkaille väärinkäsityksille ja kylissä kytevälle kateudelle sekä viinanpirulle.

Ainekset olivat siis kuin perinteisestä puskafarssista, mutta oltiin silti aivan toisessa osoitteessa.

Taavetista on joitakin kymmeniä kilometrejä Myllykoskelle, jossa oli Kaakon ensimmäiset kirjamessut viikonloppuna. Teatteripäivät toimi Taavetin linnoituksessa samassa hengessä ja kuin linjassa naapurin kanssa.

Tapahtuma toi vanhan kotimaisen kirjallisuuden lähemmäs lukijaa kuin tämä kenties on koskaan uskaltanut mennä. Resepti oli simppeli: jutut näyttivät, että vaikka aika on eri, ihmisen naamasta löytyy samat näpyt.

Kirjoittaja on Etelä-Saimaan kulttuuritoimittaja.

Luetuimmat