Päätoimittajalta: Herätys — punkkirokote Etelä-Karjalaan

Lappeenranta mainitaan nykyään aina punkkitilastojen yhteydessä. Näillä seuduilla havaitaan niin punkkeja kuin punkin levittämiä tautitartuntojakin: puutiaisiaivokuumetta sekä borrelioosia.

Punkki on pelottava eläin. Puutiaisaivokuumeen saaminen on toki edelleen epätodennäköistä. Suomen riskialueilla vain noin 1—2 prosenttia punkeista kantaa virusta, ja Etelä-Karjalassakin vuosittaiset tartunnat voi laskea yhden käden sormilla.

Punkkipaniikin lietsomiseen ei ole syytä. Riski pitää kuitenkin tunnistaa.

Taudin saaneelle se voi kuitenkin pahimmillaan olla suuri tragedia. Puutiaisaivokuumeeseen ei ole parannusta, ja osalle jää pysyviä oireita.

Perjantain Etelä-Saimaassa Mikko Kinnunen kertoi oman tarinansa. Vajaan vuoden takaisen puutiaisaivokuumetartunnan jälkeen hän sai neliraajahalvauksen, ja toinen keuhko lakkasi toimimasta. Kinnunen joutui opettelemaan uudelleen syömään, istumaan ja kävelemään. Toipuminen on edelleen kesken. Nyt haaveena on palata töihin syksyllä, ja päästä vielä tulevaisuudessa geokätköilemään.

Rokotteita kauppaava lääkeyhtiö on löytänyt tehokkaan iskulauseen: punkki on Suomen vaarallisin eläin. Tämä perustuu sen aiheuttamien kuolemantapausten määrään. Viime vuosina puutiaisaivokuumeeseen on menehtynyt yksi tai kaksi ihmistä vuodessa. Vertailukohdaksi valitun suden ei tiedetä tappaneen ihmistä vuoden 1800-luvun lopun jälkeen.

Väitteen voi toki kyseenalaistaa. Kuolemilla mitaten hirvi taistelee niin ikään vaarallisimman eläimen tittelistä, koska suomalaisia kuolee vuosittain hirvikolareissa.

Kiistämätön tosiasia on joka tapauksessa, että punkkien määrä lisääntyy. Ilmastonmuutos on tehnyt olosuhteet otollisiksi, ja laji siirtyy yhä pohjoisemmaksi. Suomeen on laajasti levinnyt myös idästä tullut taigapunkki.

Etelä-Karjalassa asia tulee maantieteellisesti lähelle. Poikkeuksellisen moni on saanut puutiaisaivokuumetartunnan Lappeenrannan Sammonlahden puskien punkeista. Vuosina 2011—2015 näin kävi peräti yhdeksälle ihmiselle.

Punkkien lisääntymisen voi havaita, jos liikkuu luonnossa. On kesiä, jolloin punkkeja on tullut iholle ihan kummallisista paikoista: oman kotipihan ruohikolta ja kivikkoiselta mökkitontilta. Niitä on myös löytynyt lapsen hiuspehkon lomasta, vauvan kaulalta ja omasta navasta.

Punkkipaniikin lietsomiseen ei ole syytä. Riski pitää kuitenkin tunnistaa. Punkin irrottaminen on kansalaistaito. Siihen sopiva helppo keinokin on jo kehitetty: levymäinen punkkipihti, jossa jonka keskellä olevan halkion väliin punkki laitetaan. Sen jälkeen vain vedetään punkki kärsineen pois. Toivottavasti Etelä-Karjalan kaupoissa näitä löytyy jo ilman etsimistä.

Punkkirokotteen ottaminen on tällä hetkellä ihmisten oman aktiivisuuden varassa. Jos liikkuu riskialueilla, sillä saa vakuutuksen siitä, että lotto ei osu kohdalle. Valtiovallalta voi toivoa, että myös Etelä-Karjalassa punkkirokote pääsisi rokotusohjelmaan kuten länsirannikolla.

Eeva Sederholm

Kirjoittaja on Etelä-Saimaan vastaava päätoimittaja

Luetuimmat