Kolumni: En ollutkaan Jeesuksesta seuraava, ja sekös nolottaa

Minna Mänttäri joutui auto-onnettomuuten pari vuotta sitten. Nyt hän kirjoittaa, mitä kokemus opetti — vai opettiko mitään.

Kolumni: En ollutkaan Jeesuksesta seuraava, ja sekös nolottaa

Parisen vuotta sitten jouduin auto-onnettomuuteen. Musta jää yllätti, menopeli lähti käsistä ja päätyi päin puuta. Auto meni lunastukseen, mutta minä selvisin kuin ihmeen kaupalla pienillä ruhjeilla. Ainekset olivat olemassa paljon pahempaan.

Muistan, kuinka makasin sairaalassa sydän täynnä kiitollisuutta. Olin pakahtua, kun ajattelin, miten pienestä oli kiinni, etten olisi enää koskaan nähnyt rakkaitani. Olin valmis unohtamaan kaikki vanhat kaunat mitä olin ikinä ketään kohtaan tuntenut ja ajattelemaan jatkossa aina ja kaikkialla pelkästään positiivisia ja kauniita ajatuksia. En myöskään aikonut enää koskaan valittaa turhasta, sillä ymmärsinhän nyt viimeinkin sen, mikä elämässä on kaikkein tärkeintä.

Käytännössä olinkin heti Jeesuksesta seuraava.

Paitsi etten ollutkaan. Ylläripylläri.

Hetken aikaa sitä valaistumista kesti, kunnes muistin että ai niin, sielunmaisemani onkin lähempänä hiilikellaria kuin aurinkoista kukkaniittyä ja että on ihmisiä, joista en vain voi ajatella kuin rumia ajatuksia.

Ja kaamoskin vituttelee huolella joka vuosi. Joten se siitä.

Enemmän on meitä, jotka vuodesta toiseen olemme rähmällämme tämän elämän edessä.

On tietysti kauhean noloa tunnustaa tällaista. Ei tarvitse kuin vilkaista naistenlehtien kansia ja tajuaa, että ainoa yleisesti hyväksytty tapa suhtautua vastoinkäymisiin on ottaa niistä opiksi ja jalostua ihmisenä.

Kaipaankin kipeästi seuraavia otsikoita:

Vakava sairaus ei opettanut minulle mitään!

Selvisin uupumuksesta ja nyt suoritan kahta kauheammin!

Menetin koko omaisuuteni mutta olen edelleen pöyhkeä mulkvisti!

En tietenkään väheksy heitä, jotka ovat oikeasti kääntäneet tragediansa voitoksi. Mutta väitän, että he ovat poikkeusyksilöitä. Enemmän on meitä, jotka vuodesta toiseen olemme rähmällämme tämän elämän edessä.

Ja kertauskurssista huolimatta saamme välttävän arvosanan.

Kirjoittaja on taiteen sekatyöläinen.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet