Kolumni: Vanhalla naisella on muutakin tarjottavaa maailmalle kuin vuosien hapertamat munasolut — Paras elämänkokemukseen perustuva neuvo on tehdä nuorena lapsia

Vanhemmuus ei ole rakettitiedettä, vaan arjen elämistä. Äitiys on niin mukavaa, ettei huolehtimista malta lopettaa lasten aikuistuessa.

Kolumni: Vanhalla naisella on muutakin tarjottavaa maailmalle kuin vuosien hapertamat munasolut — Paras elämänkokemukseen perustuva neuvo on tehdä nuorena lapsia

Jotkut ihmiset kertovat pitävänsä lentokoneita ilmassa tahdonvoimallaan. Jos keskittyminen herpaantuu hetkeksikään, kone varmasti sakkaa ja syöksyy maahan.

Uutiset seitsemän vuotta jatkuneesta syntyvyyden alenemisesta herättivät minussa syyllisyyttä. En ollut näköjään tehnyt riittävästi pitääkseni hedelmällisyyskäyriä koholla.

Uskokaa pois, lapset ovat ihania.

55-vuotiaalta on turha odottaa konkreettisia tekoja, mutta meillä vanhoilla akoillapa on paljon muutakin annettavaa kuin vuosien saatossa rapistuneet munasolut. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voimme vakuuttaa, että lapsia kannattaa yhä tehdä tähän maailmaan.

Kun jäin ensimmäisen kerran äitiyslomalle melkein päivälleen 18 vuotta sitten, onnentoivotuksista ei ollut tulla loppua. Kukaan ei pitänyt minua pinnarina eikä voivotellut kurjistuvaa elämääni. Toiset äidit miltei hukuttivat minut lahjoihin ja hyväntahtoisiin ohjeisiin.

Missä vaiheessa lapsista alettiin puhua kustannuseränä ja äitiysvapaista kannustinloukkuna? Hallitseva mielikuva ei ole enää Martta Wendelinin piirtämä idylli, vaan tatuointitaitelija Sini Ariell jumissa Australian takamailla yhdessä kontaktikyvyttömän koliikkivauvan kanssa.

Uskokaa pois, lapset ovat ihania, eikä vanhemmuus ole mitään rakettitiedettä. Kaiken tarvittavan oppii viettämällä paljon aikaa lapsen kanssa ja antautumalla tämän kasvatettavaksi.

Täytyy myöntää, että se kasvatus on itkua, naurua, huutoa ja hampaiden kiristystä. Kuitenkin ehdottomasti eniten juuri naurua ja onnen kyyneleitä.

Poliitikot ja etujärjestöjyrät etsivät millinmitalla vanhemmuuden epäkohtia. Rennompi asenne perhepolitiikkaan löytyisi, jos he olisivat olleet vähän enemmän omia lapsiaan liekuttamassa.

Matka lapsen syntymästä täysi-ikäisyyteen tuntui etukäteen vaativalta ja pelottavan pitkältä. Nyt kun maalilinja lähestyy, äiti ei haluaisi millään lopettaa.

Yritän vastakin voidella leivät lapsilleni niin usein kuin mahdollista. Lapsista se on kamalan noloa, ja varmaan syystä.

 

Kirjoittaja on Etelä-Saimaan toimittaja.

Luetuimmat