Kolumni: Sulka päähän ja synttäreille — Milloin 50-vuotisjuhlat muuttuivat elämyksiksi?

Kai Skyttä

Sovittelen serkulla kirkkaankeltaista mekkoa, jossa on hassut hapsut. Käyn ostamassa krääsäkaupasta sulan, pannan ja korvikset.
Valmistaudun ystävän 50-vuotissynttäreille. Kutsussa luki: ”Nyt vois laittaa vahingossa överiksi!”
Juhlaohjelmassa on elävää musiikkia aina barokista heviin ja tarjolla on päivänsankarin tekemää luumuviiniä sekä cocktailsuupaloja.
Miten hauskaa!

Päivänsankari istuu vakavana kiikkutuolissa ympärillään lapset ja lapsenlapset. Kuva on 50-vuotispäiviltä 1960-luvulta.
Kuusi tummaan pukuun sonnustautunutta miestä pönöttää rivissä ja yhdellä on standaari käsissään. Tässä kuvassa juhlitaan 50-vuotiaan syntymäpäiviä 1980-luvulla.
Missä vaiheessa ihmiset alkoivat hypätä 50-vuotispäivänään laskuvarjoilla sen sijaan, että leipoisivat kaneliässiä ja hamstraisivat kahvipaketteja tarjouksesta?

Näin individualismin aikana kaikki leviää käsiin. Ei ole syntymäpäivätkään niinkuin ennen. Jokainen miettii, mistä itse tykkää, ja toimii sen mukaan. Moni livistää karkuun hyvissä ajoin ennen syntymäpäiväänsä.
Omaan 50-vuotispäivään on jokaisen pakko ottaa joku kanta. Olenko siitä ihan hiljaa? Vai pidänkö bileet?
Itse olen tämän ongelman edessä ensi syksynä.
Opiskelukaveri kutsui merkkipäivänään Irlantiin patikoimaan ja miehen synttäreitä juhlimme pelaamalla futista. Pitäisinkö jotkut synttäriolympialaiset?
Facebookista olen seurannut, kuinka moni täyttää juhlan kunniaksi unelmansa, lähtee katsomaan formulakisoja Australiaan tai Mamma Mia -musikaalia Lontooseen. Okay, jos lottopotti napsahtaa kohdalle, lennätän koko synttäriseurueen Ryanairilla Ateenaan ja pidetään siellä ne olympialaiset.
Yhdellä kaverilla oli simppeli idea ”Komein villapaita palkitaan.” Mitenkäs olisi mukavat kotiasusynttärit...
Mutta entä jos alkaisinkin tutkia kuivakakkureseptejä ja hakisin kuohuviiniä Tallinnasta? Sehän olisi jo ihan retroa.