Kolumni: Suomalainen surkuttelee asuvansa Pohjois-Koreassa, vaikka nyt pitäisi lähteä ryöstöretkelle Piilaaksoon

Koronavirus, USA:n sisäpoliittinen tilanne ja metsäpalot ovat hyvä syy muuttaa Kaliforniasta Suomeen.

Kasi Skyttä

Kolumni: Suomalainen surkuttelee asuvansa Pohjois-Koreassa, vaikka nyt pitäisi lähteä ryöstöretkelle Piilaaksoon

Ei Suomi oikeasti ole maailman onnellisin maa. Sen täytyy olla joku virhe tai väärinymmärrys.

Vaikka Suomi on pitänyt YK:n onnellisuusraportin kärkipaikkaa kolme vuotta, suomalaiset ovat raportin virheellisyydestä harvinaisen yksimielisiä. Kun kansainvälinen media raportoi Suomesta, kadulta tavoitetut kansalaiset kertovat kyllä, että oikeasti Pohjolassa on kylmää ja pimeää, ja asukkaat ovat poikkeuksellisen surkeita ja onnettomia.

Sama jatkuu nettikommenteissa, kun Suomea kehutaan ulkomailla mistä tahansa syystä. Kommentoijat kyllä kertovat, että todellisuudessa Suomessa on kurja olla eikä hallituskaan osaa muuta kuin verottaa.

Kommentoijat ovat tietenkin väärässä. Ja tulevat vahingoittaneeksi Suomen kilpailukykyä.

Yle kertoi viime viikolla pariskunnasta, joka oli muuttanut Piilaaksosta Kontiolahdella sijaitsevalle maatilalle. Startup-yrittäjä Ulla-Maaria Koivula ja Facebookin VIP-kumppanuuksista vastaava Jonathan Hull kertoivat syyksi muun muassa koronapandemian, joka teki elämän Kaliforniassa sietämättömäksi.

Kuten jutussakin mainitaan, Koivulan ja Hallin kaltaiset huippuosaajat ovat Suomelle miljardiluokan mahdollisuus. Kun etätyöt ovat normi, ei ole mitään syytä valita asuinpaikkaa työpaikan mukaan.

Suomesta ei tietenkään löydy mitään Piilaakson kaltaista. Sen sijaan täällä on turvallista, hiljaista ja luontoon pääsee koska tahansa.

Suomalaiset arvostavat stoalaista työntekoa, eivätkä mielellään pidä meteliä itsestään. Amerikkalaisittain tämä on introvertin paratiisi.

Meille olisi lottovoitto, jos edes promille Piilaakson yli 200 000:sta teknologiatyöläisestä innostuisi Suomesta.

Yhdysvallat ei juuri nyt vaikuta kovin mukavalta paikalta elää. Korkeimman oikeuden tuomari Ruth Bader Ginsburgin kuolema viime viikolla tarkoittaa pahimmillaan, että Yhdysvaltain sisäpolitiikka on sekasorrossa vuosikymmeniä. Kun tähän yhdistetään koronapandemia ja toistuvat metsäpalot, moni kalifornialainen hakee nyt jotain muuta.

Suomi ja suomalaiset eivät ole kaikkien juttu, mutta täydellinen niille, joita amerikkalaisen kulttuurin äärimmäisyydet ahdistavat. Meille olisi lottovoitto, jos edes promille Piilaakson yli 200 000:sta teknologiatyöläisestä innostuisi Suomesta.

Haaveelle on kaksi erityistä estettä. Ensimmäinen on Suomen suhteellisen tiukka maahanmuuttopolitiikka, joka ei tunnista teknologiaosaajissa mitään sellaista erityistä, että heidän tänne tulonsa tehtäisiin helpoksi.

Esimerkiksi Facebookin Jonathan Hullin oli mahdollista muuttaa Suomeen siksi, että hänen puolisonsa on suomalainen. Ilman liittoa facebooklainen ei olisi saanut työlupaa, koska hänen työnantajansa on Amerikasta.

Suomen pitäisi tunnistaa teknologia-ammattilaisten ja muiden huippuosaajien arvo, ja tehdä Suomessa työskentely helpoksi ja käteväksi. Ihan jo siksi, ettei Piilaaksoon tarvitsisi alkaa markkinoida suomalaisia postimyyntiliittoja.

Toinen ongelma on suomalaisten huono itsetunto. Toki Suomessa on oikeitakin ongelmia, mutta maailman mittakaavassa tämä on oikeasti yksi parhaista paikoista elää.

Kun ulkomaalaiset kyselevät Suomesta, jokaisen velvollisuus on tehdä sen verran maabrändityötä, että kertoo miten hyvin asiat ovat Suomessa. Valehtelemaan ei pidä ryhtyä, mutta mitä se on, kun verrataan maailman onnellisinta maata Pohjois-Koreaan ja Venezuelaan?

Epäkohtiin voi puuttua myös asiallisista lähtökohdista. Hyvä alkupiste on lainsäädäntö, joka tekee Piilaaksosta tänne muuttamisen kohtuuttoman vaikeaksi.

Kirjoittaja on Etelä-Saimaan verkkotuottaja.

Luetuimmat