Kolumni: Vaihtaisinko villasukat ikuiseen kesään? No en.

Kolumni: Vaihtaisinko villasukat ikuiseen kesään? No en.

Yhä useammin sen kuulee jonkun tokaisemana. ”Pitäisi muuttaa jonnekin, missä on ikuinen kesä.”
Yhä useammin joku sen myös tekee. Kansainvälistyminen on avannut koko maailman työmarkkinat, ja käytännön järjestelyt hoituvat netissä mistä tahansa.
Säästä on tullut yksi asumispaikan valintaan vaikuttava tekijä. Suomessa se on kieltämättä usein listan miinuspuolella, mutta on se myös mahdollisuus. Kura, vesi ja räntä ovat johtaneet pieniin iloihin, jotka pistävät kampoihin ikuiselle kesälle.

Kuten nyt esimerkiksi villasukat. Suomessa on ihanan usein syytä vetää jalkaan nuo hämmästyttävät vaatekappaleet. Vaikka sukat peittävät lähinnä jalkaterän, jotenkin ne onnistuvat lämmittämään koko kehon ja mielen.
Entä se hetki, kun on latonut puut takan tai saunan pesään, asetellut sytykkeet ja on juuri raapaisemassa tulitikkua? Kun tietää, että kohta iloinen rätinä tuo mukanaan luihin ja ytimiin käyvän rentouttavan lämmön.
Tai kuuma kaakao. Märkien rättien sataessa saa hetken mielijohteesta poiketa kaakaolle tai keitellä herkkua itse. Tai glögiä.
Kehno keli tarjoaa huimat mahdollisuudet myös hullutteluun. Saa leikkiä värikkäillä lehtikasoilla. Pyydystää kielellä lumihiutaleita. Pistää päähän hassun pipon tai kirjavat kumisaappaat.
Ikuisessa kesässä veri ei koskaan kierrä niin kohinalla kuin noustessa uimasta hyisestä vedestä. Silloin tuntee, kuinka oma keho on elossa ja kaikkivoipa.
Eikä koskaan ole niin kylmä, ettei unohtaisi paleluaan sinä hetkenä, kun näkee revontulet. Ikuisen kesän eläjä jää niistäkin ikuisesti paitsi.

Kesässä, lämmössä ja auringossa on toki puolensa, ja vähintään kolme kuukautta sitä lajia olisi enemmän kuin paikallaan. Mutta ikuisuus, se on ihan liikaa.

Kirjoittaja on uutistoimittaja.

Säästä on tullut yksi asumispaikan valintaan vaikuttava tekijä.

Luetuimmat