Kolumni: Armeijassa on kiire odottamaan — Lisäisikö varusmiehen sometauko kaikkien hyvinvointia?

Seppo Rautiovaara

Kolumni: Armeijassa on kiire odottamaan — Lisäisikö varusmiehen sometauko kaikkien hyvinvointia?

Miksi alokkaan pinkkaa pitää mittailla viivoittimella? Minkä takia punkan petaamista hinkataan loputtomasti? Miten nämä liittyvät armeijan käymiseen?

Porin prikaatin komentaja Rami Saari kertoi HS:n haastattelussa 8.1. ihmettelevänsä armeijan käytäntöjä, jotka tuntuvat jääneen muuttuvasta yhteiskunnasta jälkeen. Saari haluaa päästä sellaisista käytännöistä, joilla ei ole koulutuksellista perustetta. Hän on tehnyt Porin prikaatissa onnistunutta työtä ikiaikaisten perinteiden rikkomiseksi. Samalla keskeytykset ovat vähentyneet.

Näitä samoja asioita olen pyöritellyt mielessäni siitä lähtien, kun kuopuksen palvelukseenastumismääräys kolahti postilaatikkoon. Tässäkö hänen lapsuutensa nyt sitten oli ja meni?

Saaren haastattelu on kirvoittanut lähipiirissämme keskustelun varusmiespalveluksesta. Tuttavillamme on useita juuri armeijan käyneitä tai palveluksessa olevia nuoria. Perinteet tuntuvat istuvan edelleen tiukassa. Tämän päivän arvomaailmaa noudattavia perinteitä voi olla mahdotonta luoda tilanteessa, jossa ensimmäisten viikkojen aikana ei ole tilaa ajatella itsenäisesti.

Alokkaiden päiväohjelma on vauhdikas ja tunnetusti perustuu siihen, että asiat tehdään kurinalaisesti ja mahdollisimman ripeästi, jotta voidaan taas odottaa seuraavaa tehtävää, joka todennäköisesti edellisen tapaan tehdään vähintään yhtä ripeästi. Kun teet kaiken koko ajan juosten, on selvää, että punkan lakanoiden viirut voivat jäädä hiukan vinoon. Ainakin, jos aiot ehtiä tarpeillesi. Jos et ehdi vessajonon kärkeen, joudut odottamaan lupaa seuraavaan taukoon (vaikka vessat olisivatkin nyt tyhjiä), jolloin uusi ryntäys on taas valmis.

Olisiko varusmiesten päiväohjelmaa syytä hiukan tasata tai jopa hidastaa? Vatsatkin ovat yksilöllisiä. Peruskoulutuskaudella keskittyminen oikeisiin asioihin oikeaan aikaan takaisi kaikille varusmiehille tasavertaiset mahdollisuudet oikeisiin, harkittuihin jatkovalintoihin.

Saari ihmettelee, miksi matkapuhelinten käyttö pitäisi kieltää kokonaan. Päinvastoin, tulisi miettiä kuinka sosiaalista mediaa hyödynnetään varusmiespalveluksessa. Porissa on omat someagentit. Niin kauan kuin tätä mahdollisuutta vielä joissakin joukko-osastoissa vain mietitään, on yksi asia ainakin varma. Nuorten tulee saada pitää yhteyttä ulkomaailmaan edes pienen vapaahetken verran ennen nukahtamistaan. Tällä pienellä teolla tuetaan nuorten henkistä hyvinvointia parhaalla mahdollisella tavalla. Läheiset, ystävät ja kaverit heilläkin ovat eristyksessä mielessään.

Vatsatkin ovat yksilöllisiä.

On selvää, että palvelusajan ja vapaa-ajan välillä on oltava selkeä ero, mutta mitä avoimempi arki on, myös siviilielämän suuntaan, sitä parempi mieli on kaikilla.

Kuopuksella on nyt takanaan muutama vuorokausi armeijan harmaissa. Minulle tämä ei ole vielä rutiinia. Vähän väliä olen tarttua puhelimeen kysyäkseni kuulumisia. Työtoverini tiivisti tunnelmani: ”Sulle tuo armeijan käynti tuntuu olevan hirveen rankkaa”. Myönnän. Alkutaival on ollut minulle hankala. Mutta nyt, hetken radiohiljaisuuden jälkeen, olen pieniä rohkaisevia savumerkkejä kasarmista havainnut.

Kirjoittaja on ulkoasupäällikkö Kaakon Viestinnässä.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.