Hyyrynen: Kiitos ja kirous esi-isille, jotka asettuivat tänne mistä muut olivat paenneet kirkuen

Hyyrynen: Kiitos ja kirous esi-isille, jotka asettuivat tänne mistä muut olivat paenneet kirkuen

Kiitos, esi-isät, että vaelsitte Suomeen. Muuttoliikehditte tänne etelästä jääkauden väistyessä. Luumäen kohdalla totesitte: ”Kannattipa vaeltaa, vihdoinkin omaa rauhaa!”. Asetuitte tänne mistä kaikki muut olivat paenneet kirkuen... Tappaville lumikentille, lahoavien korpikuusten alle, susiaroille. Pian mäkäräisten huitominen oli ainoa jäänne Macareenasta.


No, nautiskellessanne räntälomasta, sekoittelitte saunakuopissanne vokaaleja, konsonantteja, ääkkösiä ja kärpässienikeittoa, kunnes suomi syntyi. Siitä alkoi yhteinen menestystarinamme.

Maailmalla matkaileva suomalainen voi kommentoida ravintolan hinnastoa tai tarjoilijan rusettia aivan kuten haluttaa.


Loistavin puoli suomen kielessä on sen ainutlaatuisuus. Taidamme täydellisen salakielen: maailmalla matkaileva suomalainen voi kommentoida ravintolan hinnastoa tai tarjoilijan rusettia aivan kuten haluttaa, sillä suomalaisuuteen kuuluu myös vähäeleisyyden ihanne. Finnish is no-body-language. On mahdotonta tulkita mistä Suomi-poika puhuu, ellei hän osoita asiaa sormellaan. Yleensä sormi pyörii ympäri vatsaa (”bathroom, please”), tai osoittaa kattoa (”one beer, please”), taikka herkkuvitriinin viineriä ja sitten vatsaa (”Excuse me but is there any lactose-intolerance in that wiener?”).


Kun puhumme muita kieliä, puhumme vähän ja ilman intonaatiota. Rallienglantimme ajaa kuulijan fokuksen metsään. Ulkolaisessa kirjallisuudessa suomi on kelvannut vain Tolkienin haltijoiden muinaisiin taikaloitsuihin, sekä toisen maailmansodan Enigma-konelle. Enigma tuotti näet puhdasta savoa.


Nyt, sukupolvia myöhemmin, pihaani vaeltaa Pakkasukko. Starttailen saksalaista tuontiautoani, tolppapaikkaa ei pihassamme ole. Lunta on kolmetoista metriä. Penkinlämmitintä ei ole. Kiroan ääneen talven kurimusta, mutta olen tyytyväinen ettei muu maailma ymmärrä olenko nyt äärimmäisen v*ttuuntunut vai innosta pinkeä. Hyvä suomi!

Antti Hyyrynen
antti.hyyrynen@medialouhos.fi

Kirjoittaja on Stam1na-yhtyeen laulaja-kitaristi ja Medialouhos-tuotantoyhtiön ohjaaja.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet