Päätoimittajalta: Härskien juttujen kertominen lisää yhteishenkeä ja muita homeisia mielipiteitä viime vuosituhannelta – Lue neljä vinkkiä ihmisten kanssa toimimiseen

Eeva Sederholm

Palatkaa kammioihinne homehtumaan. Tällainen ajatus tuli mieleen, kun luin konkarinäyttelijä Vesa Vierikon ja elokuvaohjaajana toimineen Jörn Donnerin näkemyksiä seksuaalisesta ahdistelusta.

Keskustelu aiheesta rantautui nyt toden teolla Suomeen. Taideteollisessa korkeakoulussa professorina toiminut Lauri Törhönen joutui loppuviikosta pyytämään julkisesti anteeksi ahdistelua ja eroamaan Kaapelitalon puheenjohtajan paikalta.

Tapaus konkretisoi sen, mitä seksuaalinen häirintä on. Kun uhrit puhuvat omilla kasvoillaan rintojen puristelusta ja väkisin suutelusta, asia tulee lähelle.

Samalla tapaus toivottavasti pöllyttää kulttuuria. Miten homeisilta vanhan sukupolven ajatukset aiheesta näyttävätkään!

Vierikko kertoi Ryhmäteatterissa juttujen muuttuneen entistä härskimmiksi tapauksen myötä. Nyt huoritellaan ja huudellaan v-alkuista sanaa kahta kauheammin. Tämä kuulemma lisää ryhmähenkeä. Donner puolestaan kuvaili Törhösen touhuja kujeiksi.

Hohhoijaa.

 

Osa alan miehistä puolestaan reagoi niin, että osallistui keskusteluun omalla some-kampanjallaan. Aihetunniste oli #minunnimenisaajulkaista. He antoivat julkisesti luvan julkaista nimensä, jos se tulee ahdistelutapausten yhteydessä esiin.

Tässä oli järkeä. Taustalla oli ajatus, että kulttuurissa on muutettavaa ja halua osallistua siihen. Mukana on myös naisia kuten ohjaajan töitä tekevä Auli Mantila.

Itse nimijahdissa mopo lähtee kuitenkin helposti keulimaan. Törhösen tapauksessa perusteet nimen julkaisulle olivat selvät – hänen asemansa ja toiminnan laajuus – ja niin pitää olla muidenkin mahdollisesti julkaistavien nimien kohdalla.

Mahdollisimman monen lynkkaus ei voi olla kenenkään tavoite. Some-kampanja toimii toivottavasti myös hyvänä ennaltaehkäisijä siinä, etteivät tunteet lähde laukalle.

 

Elokuva- ja teatterialalle ahdistelukeskustelu ei tullut yllätyksenä. Moni totesi alan mahdollistavan vallan hyväksikäytön. Ura voi olla kiinni opiskelemaan pääsystä, elokuvaroolista tai menestyvien ohjaajien suosiosta. Teatterikulttuuriin on lisäksi perinteisesti kuulunut roisius.

Sinua pitää kunnioittaa. Myös niiden joilla on enemmän valtaa kuin sinulla.

Osa Törhösen yhteydessä kuvailluista tilanteista tuntuisikin täysin absurdilta jossain muussa ympäristössä. Ei ole helppo keksiä, millä muulla alalla esimies voisi napsutella pukukopissa alaisensa rintaliivejä ilman, että se tulkittaisiin välittömästi seksuaaliseksi häirinnäksi.

 

Toisaalta kyse on yhtä alaa isommasta kulttuurisesta muutoksesta. Yksi osa muutosta on, että opetamme tytöillemme ja pojillemme, että kaikkea ei tarvitse sietää.

Työskentelin nuoruudessani Etelä-Ranskassa hotellin tarjoilijana. Eräänä iltana asiakasporukka alkoi muutaman viinilasillisen jälkeen vitsailla kengistäni, jotka oli valittu suomalaisittain mukavuuden perusteella eikä ranskalaisittain eleganssin perusteella.

Otin irvailun vastaan hymyssä suin. Kun pääsin takaisin keittiön puolelle kaapimaan edellisen ruokalajin jäämiä biojätteeseen, mieskollegani otti minut päättäväisesti puhutteluun: ”Et anna niiden pilkata itseäsi, onko selvä?”

Tässä ei ollut kyse seksuaalisesta ahdistelusta. Siinä oli kuitenkin kyse siitä, miten ympäröivä yhteisö suhtautui nuoren naisen huonoon kohteluun.

Samalla tavalla kasvaville lapsille ja nuorille pitää tulla ympäriltä vahva viesti: Sinua pitää kunnioittaa. Myös niiden joilla on enemmän valtaa kuin sinulla.

Mitä enää saa tehdä?

 Lopuksi pari perusohjenuoraa, jos pelottaa, että kaikki normaali kanssakäyminen vaarantuu seksuaalisesta ahdistelusta puhumisen myötä:

1) Saako enää flirttailla? Saa. Flirttailua kuitenkaan ei ole kouriminen.

2) Saako kouria? Ei. Edes humala ei ole tekosyy koskea toisen intiimialueisiin, jos kyse ei ole molempien yhteisesti ymmärtämästä intiimitilanteesta.

3) Saako halata? Saa, jos samassa tilanteessa halaisit myös toistakin kollegaa tai ystävää. Jos olet valta-asemassa halattavaan, voit rohkeasti kysyä lupaa halaamiseen.

4) Saako kertoa ronskeja juttuja? Onko pakko kertoa roiseja juttuja? Luulisi, että yhteishengen ylläpitäminen onnistuu muutoinkin kuin puhumalla panemisesta.

Periaatteessa yksinkertaista.

 

Kirjoittaja on Etelä-Saimaan vastaava päätoimittaja.

Korjattu 7.2. klo 15.36 oppilaitos Taideteolliseksi korkeakouluksi ja lisätty elokuva-ala kohtaan "ahdistelukeskustelu ei tullut yllätyksenä".

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet