Kolumni: Pystyyn jäävällä puullakin olisi ostajia — mutta kuka myisi suojelumetsää?

Kolumni: Pystyyn jäävällä puullakin olisi ostajia — mutta kuka myisi suojelumetsää?

Metsäkoneet ahkeroivat Etelä-Karjalan metsissä huimaa tahtia. Ne pistävät puuta matalaksi nopeammin kuin vuosittainen kasvutahti on. Kaikelle hakatulle puulle on ostaja.

Ostaja olisi kuitenkin myös sellaiselle puulle, jota ei hakata. Myyjiä vaan ei juuri tunnu olevan, tai sitten he ovat ostajan näkökulmasta kiven alla.

Vaikka Etelä-Karjalassa on intomielistä puunkorjuuta, se ei ole koko totuus. On myös paljon luonnonystäviä ja yksityisiä ihmisiä, jotka mielellään hankkisivat metsää suojelutarkoituksessa. Mutta suojeltavaksi sopivan metsän etsiminen voi olla kuin neulan etsimistä heinäsuovasta — tai vanhan puun etsimistä Etelä-Karjalasta.

Ostaja olisi myös puulle, jota ei hakata.

Moni tietysti lahjoittaa rahaa yhteisöille luonnonsuojelualueiden hankintaan. Paljon vaikeammaksi menee, jos haluaisi ihan oman suojelumetsän. Myynti-ilmoituksista on vähän apua, sillä ne on tehty yleensä puukaupallisista lähtökohdista. Lisäksi alan ulkopuolisen on vaikea hahmottaa, millä palstalla olisi jotakin suojeltavaa.

Metsän elinympäristöjen muutokset ovat ensisijainen uhanalaisuuden syy 733 lajille Suomessa. Kun joka yhdeksäs eliölaji on maassa uhanalainen, tilanne lienee vielä kehnompi metsänsuojelun heikoimmassa lenkissä Etelä-Karjalassa.

Haastattelin viime vuonna neljää metsää suojellutta eteläkarjalaista yksityishenkilöä. Kaksi heistä oli saanut suojelumetsänsä suvun perintönä, yksi vapaa-ajan asunnon mukana ja yksi löytänyt sattumalta.

Myydään suojelumetsää -palsta olisi hyödyllinen palvelu näinä nettikaupustelun luvattuina aikoina. Vapaaehtoinen metsänsuojelu ei ole uhka metsäteollisuudelle, sillä niin suuria suojeltavia alueita ei enää löydy, että puuntuotanto siitä kärsisi.

Kirjoittaja on ilmiöosaston toimittaja.

Luetuimmat