Kolumni: Keskisarja on raskasta sarjaa - Kummajainen kaivaa historiasta ihmisiä ja tarinoita

Suomi 100 ja sen laulut ovat ohi, niin nuoren räppäritaituri Joel Purasen kuin linnan juhlissa laulaneen 98-vuotiaan Markus Aaltosen.


Ohi ovat myös juhlien puvut, vain Sami Sykkö niitä enää muistelee. Ohi on Imatran ja Niagaran sininen pauhu, ohi Colosseumin siniset rauniot. Ohi kymmenet Finlandiat, koskettavat hetket sankarihaudoilla.


Historiaan ne sinet, laulut, puheet, uudet ilta- ja lumipuvut toki jäävät, sieltä joskus esiin nostettavaksi.


Seuraavan puolen vuoden ajan Suomi 100 -kokonaisuus jää amatöörien käymän kansalaissodan, vapaussodan, veljessodan, sisällissodan, kapinan jalkoihin. Perheissämme asuu siitä ajasta oma tarinansa: sinivalkoinen, verenpunainen, kärsivä, hämmästelevä tai näitä kaikkia.

Arvelen, että keskusteluissa talven ja kevään mittaan yhä useammin palataan nimeen Teemu Keskisarja. Keskisarja on kummajainen, joka ei kaiva historiasta vuosilukuja vaan ihmisiä ja tarinoita.

Sota aloitettiin ja lopetettiin Viipurissa.


Hänen oma tarinansa poikkeaa tavanomaisesta tutkijantiestä. Pohjalaisen taistolaisperheen vesa keskittyi nuoruudessaan shakkiin ja biletykseen, kipusi shakin SM-turnauksessa 1996 jopa pronssille. Jätti sitten ravintolat, rakennustyömaat ja shakin ja kolmikymppisenä keskittyi historian opintoihin. Luki tohtoriksi neljässä vuodessa ja on sen jälkeen tehtaillut historiakirjan vuodessa. Mielellään kertoo löydöistään.

Itsenäisyyspäivän jälkeisenä aamuna hän jo istui tv:ssä ja sitten kiirehti illaksi Lauritsalaan esittelemään kevään 1918 rintamalinjoja, joita hänen mukaansa oli vain yksi. Kertoi tarinoita: valkoisten Mannerheimistä, Aarne Sihvosta, punaisten Jalmari Parikasta ja Heikki Kaljusesta. Arveli, ettei sotaa olisi voitu välttää, koska kummallakin puolella oli sotaa haluavia yksilöitä. Kertoi, että sota aloitettiin ja lopetettiin Viipurissa.


Mietin, kuuluiko oma isäni niihin sotaa halunneihin. Mikä oli hänen tarinansa? Sen tiedän, että talvella 1918 hän lähti kohti Ahvolaa ja Antreaa, palasi vasta, kun Karjalassa jo lehti puu.

Antti Munnukka

munnukka.antti@gmail.com

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva toimittaja.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet

Luetuimmat