Kolumni: Käytöstapojen vaatiminen saattaa kuulostaa pölyttyneeltä, mutta osaammeko enää olla ihmisiksi?

Kolumni: Käytöstapojen vaatiminen saattaa kuulostaa pölyttyneeltä, mutta osaammeko enää olla ihmisiksi?

En halua kuulostaa kerrostalon muistitauluun kiinnitetyltä heippa-lapulta, jossa aggressiivisin sanankääntein ja useiden huutomerkkien säestämänä kehotetaan naapuria pitämään pienempää ääntä. Mutta silti haluaisin sanoa sanasen käytöstavoista.

Viime syksynä saavuin silloiseen kotiini, ja rappukäytävässä leijaili voimakas haju. Puolessavälissä portaita hajun syy selvisi: koirankakkaa. Lähdin matkalle ja palasin noin viikon kuluttua. Kakat olivat edelleen portailla.

Samoin viime syksynä silloisessa työpaikassani koko toimipiste sai sähköpostia. Viesti kuului suunnilleen näin: ”Minun piti viedä tänään firman auto huoltoon, mutta en löytänyt sitä mistään. Siinä meni huoltoaika. Kiitos vain kaikille tästäkin turhasta työstä.”

Laitoin keväällä asunnostani alivuokrausilmoituksen nettiin. Sain useita yhteydenottoja sähköpostilla. Muutamista viesteistä puuttuivat täysin alku- ja lopputervehdyssanat. Kenestäkään heistä ei tullut alivuokralaistani. Saattoivat olla hyviä tyyppejä, mutta ilman tervehdyksiä heistä välittyi epäkohtelias kuva.

Käytöstapojen vaatiminen kuulostaa kenties pölyttyneeltä. Siltä, että pöyristyn kyynärpäistä pöydällä tai siitä, jos kanssakulkija ei pidä minulle ovea auki.

Näissä esimerkeissä ei ole kuitenkaan mietitty kuin omaa napaa. Minulle käytöstavat eivät ole katoavaa kansanperinnettä tai nipottamista, vaan sitä, että toinen ihminen otetaan huomioon ja häntä kunnioitetaan.

Olkaa ihmisiksi, kehottaa vanhempi riehuvia lapsiaan. Saman sanon meille kaikille.

Kirjoittaja on Etelä-Saimaan toimittaja ja ES-Lauantain sijaistava tuottaja.

Kommentoidut