Kolumni: Dearvva! Mo manná? — Ymmärsitkö? En minäkään, ikävä kyllä

Kolumni: Dearvva! Mo manná? — Ymmärsitkö? En minäkään, ikävä kyllä

Ymmärsitkö? ”Terve! Miten menee?” siinä pitäisi lukea pohjoissaameksi. Tervehdykset on kopioitu Wiktravelin sanastosta, minkä häpeäkseni tunnustan. Suomalainen koululaitos ei aikoinaan katsonut tarpeelliseksi opettaa tuotakaan vähää Suomessa puhuttua alkuperäiskieltä ja sukukieltämme, mutta ruotsin kielen deklinaatioita ja konjugaatioita sen sijaan piti ylioppilaskirjoituksia varten tankata seitsemän pitkää vuotta.

Suomessa puhutut pohjois-, inarin ja koltansaame ovat olleet valtakielemme puristuksessa. Käytännössä saamelaislasten on pitänyt käydä koulunsa suomeksi, ja työelämässä on ollut pakko käyttää valtakieltä. Sama on tietysti ollut tilanne myös saamelaisalueilla Norjassa, Ruotsissa ja Venäjällä. Oman kielen käyttö on voinut olla jopa kiellettyä.

Sanosesaameksi-sivu kertoo, että 1990-luvun puolivälissä inarinsaamea puhuttiin lapsille enää kahdessa kodissa. Sitkeällä työllä ja niin sanotun kielipesätoiminnan avulla suunta on saatu käännettyä, ja inarinsaame on nyt palannut monien lapsiperheiden kieleksi.

Kerran vuodessa näin helmikuun alussa saamelaisten kansallispäivänä 6.2. heidän olemassaolonsa muistetaan. Joskus satunnaisesti myös, jos joku kaivoshanke tai tuulivoimapuisto uhkaa perinteisiä elinkeinoja. Ylen saamenkieliset uutiset tuovat näkökulmaa siihen, millaisten ongelmien ja ilonaiheiden parissa pohjoisessa eletään.

Paljon saamelaiset ovat menettäneet, mutta eivät kokonaan kieltään ja identiteettiään. Lupaan ennen seuraavaa pohjoisenreissua ainakin yrittää opetella pari kohteliaisuutta saameksi. Toivottaisin hyvää tulevaisuutta, jos osaisin.

Kirjoittaja on Etelä-Saimaan tuottaja.