Kolumni: Haluan kielokimpun vielä silloinkin kun en enää osaa sitä itse pyytää

Kolumni: Haluan kielokimpun vielä silloinkin kun en enää osaa sitä itse pyytää

Muistikuva 1970-luvun alusta. Vuoden koulutyö on juuri päättynyt ja todistukset käyty viemässä kotiin. Naapurin lasten kanssa minä ja sisareni kiirehdimme kodin viereiselle niitylle ja solmimme keltaisena hohtavista voikukista niin pitkän kukkaseppelenauhan kuin vain nelistään pystymme kantamaan. Siitä alkoi kesä.

Tänään vietetään Luonnonkukkien päivää. Kukat, niiden värit ja tuoksut tuovat monelle tärkeitä muistoja vuosien varrelta. Luonnonkukat ovat arjen ilo ja halpa huvi. Kukista voi nauttia parhaiten tarkkailemalla niitä luonnossa omassa kasvuympäristössään. Luovuutensa voi myös päästää valloilleen kokoamalla kimpun luonnonkukista oman maun mukaan.

Vielä ehtii myös katsastaa parhaat kukkakedot juhannusyöksi tyynyn alle kerättävää seitsemän kukan kimppua varten.

Etelä-Karjalassa järjestetään tänään kaksi luonnonkukkaretkeä, eikä mikään estä ihan oman kukkaretken tekemistä. Eväät mukaan ja kukkia bongaamaan. Vielä ehtii myös katsastaa parhaat kukkakedot juhannusyöksi tyynyn alle kerättävää seitsemän kukan kimppua varten.

Luonnonkukkien tuomat muistot ilahduttavat silloinkin, kun sairaus tai vanhuus on vienyt kyvyn mennä itse kukkien luokse. Muistisairaiden parissa työskentelevät tietävät, miten lapsuudesta tutut laulut tai vanhat valokuvat herättävät reaktioita sellaisissakin ihmisissä, joiden muu kommunikointikyky on jo heikkoa. Kimppu valkovuokkoja tai kotipihan kukkakedolta tuttu tuoksu toimii varmasti samoin.

Toivottavasti hygienia- ja allergiarajoitteista huolimatta yöpöydälleni ilmestyy kielokimppu vielä silloinkin, kun en enää itse kykene sitä keräämään tai pysty läheisiltä pyytämään.

Tänä vuonna kaikki kevään ja alkukesän kukat röyhähtivät loistoonsa yhtä aikaa toukokuun lämmössä. Niistä ei oikein edes ehtinyt nauttia rauhassa. Onneksi tulossa ovat vielä kaikki ihanat keski- ja loppukesän kukkijat.

Odotan jo kovasti tulevia kesiä ja retkiä pihalle ja lähiluontoon lapsenlapseni kanssa. Nyt ensimmäistä kesäänsä kokevalle pienelle mamma on jo esitellyt voikukan kädestä pitäen. Viimeistään ensi kesänä teemme voikukkaseppeleen, yhdessä.

Kirjoittaja on Etelä-Saimaan tuottaja.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet

Luetuimmat