Kolumni: Suden hetkellä uskon sängyn alla lymyilevään paholaiseen — 2010-luvun työikäisiä jahtaavat ahdistuksen, uupumuksen ja stressin pedot

Kolumni: Suden hetkellä uskon sängyn alla lymyilevään paholaiseen — 2010-luvun työikäisiä jahtaavat ahdistuksen, uupumuksen ja stressin pedot

Viime öinä olen katsonut sutta silmiin useamman kerran. Tai en sutta varsinaisesti, mutta suden hetkeä kyllä.

Suden hetki tarkoittaa aikaa aamuyöllä noin kolmen ja viiden välillä, jolloin ihmisen ajatellaan olevan heikoimmillaan. Sanon kokemuksesta, että näin se on. Aamuyöllä mielen alisesta nousevat pintaan kaikkein kammottavimmat. Kuolemanpelko, vakavan sairauden pelko, menettämisen pelko.

Suden hetkellä on väkevä ymmärrys siitä, etten voi vaikuttaa siihen, jos joku rakkaimmistani sairastuu tai kuolee liian aikaisin.

Aamuyöllä raajat ovat raskaat ja väsyneet, mutta muistan elävästi jokaisen ikävän sanan, jonka olen koskaan kenellekään sanonut.

Vilkaisen puhelinta yöllisten viestien ja soittojen varalta. Täytyy olla valppaana, sillä mitä tahansa voi tapahtua, onhan yö.

Suden hetkellä olen valmis uskomaan sängyn alla lymyilevään paholaiseen, mutta lääketieteellisesti aamuöinen jännittyneisyys selittyy unen vaiheilla. Yleensä aamuyöllä syvä muuttuu REM-uneksi, jonka aikana pulssi kiihtyy ja tahdosta riippumaton hermosto aktivoituu.

Ennen vanhaan suden hetki oli oikeasti hengenvaarallinen. Aamuyöllä nuotiota valvova ihminen saattoi torkahtaa, ja susi pääsi hyökkäämään.

2010-luvun työikäisiä sen sijaan jahtaavat ahdistuksen, uupumuksen ja stressin pedot.

Jotain pitäisi tehdä. Stressikin nimittäin voi tappaa, joskin hitaammin kuin susi.


Kirjoittaja on Etelä-Saimaan toimittaja ja ES-Lauantain tuottaja.

Luetuimmat

Uusimmat uutiset