Kolumni: Sanon "kiitos", vaikka kahdeksaakymppiä etenevä autoilija ei sitä kuule – Somessa pyöräilijä lakkaa olemasta ihminen

Risteykset, joissa etuajo-oikeutettu pyöräilijä ilmestyy näkymättömistä väistämisvelvollisen auton eteen, eivät ole kenellekään kivoja.

Kai Skyttä

Kolumni: Sanon "kiitos", vaikka kahdeksaakymppiä etenevä autoilija ei sitä kuule – Somessa pyöräilijä lakkaa olemasta ihminen

Videolla ajoneuvo etenee kaupungin päätietä. Sää on kirkas, tie kuiva. Kuljettaja noudattaa nopeusrajoitusta ja liikennesääntöjä.

Vasemmalta, kolmion takaa, tulee yllättäen eteen auto. Törmäystä ei tapahdu, mutta somessa repeää raivo. Ei väistämisvelvollista autoilijaa, vaan videon kuvaajaa kohtaan:

Miksi kuljettaja ei ennakoinut kolmion takaa tulevaa autoa? Miksi ei ajettu kävelyvauhtia? Miksi kuljettaja oli ylipäänsä liikkeellä, kun olisi voinut olla kotona?

Kuulostaa absurdilta, mutta ajoneuvo onkin polkupyörä.

Oikeasti vaaranpaikkoja rakentamalla ei saavuteta muuta kuin vaaratilanteita.

Sama keskustelu käydään somessa joka kesä. Tapahtuu onnettomuus tai julkaistaan video, ja sen jälkeen haetaan selitystä sille, miten tilanne oli pyörällä liikkuneen vika.

Keskustelu muistuttaa mitä tahansa trumpinjälkeisen ajan somekeskustelua, jossa ihmiset jaetaan mustavalkoisesti heimoihin: meihin ja "niihin". Kuviteltuun vastapuoleen liitetään mielipiteitä ja arvoja yhden ominaisuuden perusteella: fillari eli kommunisti.

Kun pyöräilijä loukkaantuu liikenneonnettomuudessa, kysytään miten oli pukeuduttu. Jos tiukkoihin vaatteisiin, hän ansaitsi sen.

Tämä kaikki on järjetöntä siksi, että kyse on kulkuneuvosta tai harrastuksesta. Olisi naurettavaa jos vaikka farmarikuskeihin suhtauduttaisiin samoin. Tai perhokalastajiin.

Somekeskusteluissa pyritään epäinhimillistämään taho, jonka asemaa tai näkökulmaa ei pidetä tärkeänä. Kun pyöräilijää ei miellä ihmiseksi, ei tälle tarvitse osoittaa myötätuntoa.

Eivätkä huonosti käyttäytyvät pyöräilijät auta asiaansa. Kun yllä mainitun videon kuvannut tamperelainen Joonas Olli huutaa ja kiroaa, itse viesti menee ohi.

Ja se viesti ei ole, että autoilijat ovat törppöjä, vaan että pyöräilyinfra on aivan lapsenkengissä. Mainitussa tamperelaisristeyksessä väistämisvelvollisen autoilijan on lähes mahdotonta havaita suoraan ajavaa pyöräilijää, joka ohjataan ylittämään ajorata autoilijan takaviistosta.

Usein tässä kohtaa esitetään, että vaaralliset liikennejärjestelyt ovat itse tarkoitus: Nopeuksia hillitään pitämällä kevyen liikenteen väylät vaarallisina. Ajatusmaailma on tuttu myös Lappeenrannasta.

Oikeasti vaaranpaikkoja rakentamalla ei saavuteta muuta kuin vaaratilanteita.

Kaikki liikenneinfra pitäisikin suunnitella kevyt liikenne edellä. Niin kansanterveydellisistä kuin ympäristöllisistäkin syistä.

Autoilijakin hyötyy, kun kevyt liikenne ohjataan omille väylilleen pois autoliikenteen seasta. Eikä kukaan kaipaa risteyksiä, joissa etuajo-oikeutettu pyöräilijä ilmestyy näkymättömistä väistämisvelvollisen auton eteen.

Pyöräilyinfraa kuitenkin vastustetaan, koska liikennesuunnittelu nähdään nollasummapelinä, jossa kaiken "niitä" hyödyttävän koetaan olevan itseltä pois.

Kärjistynyt keskustelukulttuuri täytyy korjata, koska sen kautta kaikki "ne" alkavat näyttää ongelmatapauksilta, vaikka oikeasti kanssaihmiset ovat pääosin hyviä.

Itseäni muistutan tästä yksinkertaisella niksillä: Olen alkanut viljellä kiitoksia.

Kiitän autoilijaa, joka ohittaa pyöräni maantiellä riittävän turvavälin päästä. Kiitän autoilijaa, joka pysähtyy kärkikolmion taakse. Ja kiitän autoilijaa, joka ei pysäköi keskelle pyörätietä Lentokentäntien laidan porttia lukitessaan.

Tiedän, että autoilija ei havaitse kiitostani kahdeksankympin alueella, mutta eleellä onkin arvoa itselleni. Se muistuttaa, että yleensä liikenteessä kohtaa tavallisia, huomaavaisia ihmisiä, sanottiin somessa mitä tahansa.

Kirjoittaja on Etelä-Saimaan verkkotuottaja.

Luetuimmat

Kommentoidut