Kolumni: Ainainen karkkipäivä tekee meistä kyltymättömiä idiootteja

Marleena Liikkanen, Marleena Liikkanen

Minna Mänttäri verkkokolumnikuva 2018
Minna Mänttäri verkkokolumnikuva 2018

Muutama viikko sitten mokasin todella pahasti.

Olen tänä syksynä seurannut lempiohjelmaani, MasterChef Australiaa vanhanaikaisesti televisiosta sen varsinaisena lähetysaikana. Jos en ole syystä tai toisesta ollut ruudun ääressä oikeaan aikaan, olen katsonut jakson jälkikäteen netissä.

Mutta sitten tuli se viikonloppu, kun jaksoja pääsikin katsomaan etukäteen verkossa, ilmaiseksi. Noh, kai sitä voisi pari jaksoa kurkata, ajattelin viattomasti, ja sormi sanoi klik klik. Kaksitoista jaksoa myöhemmin makasin sohvalla samanlaisessa krapulassa kuin hampurilaismättöaterian jälkeen: erittäin huono idea, mutta söin silti. Olin ahneuksissani pilannut itseltäni katsomisnautinnon kolmeksi seuraavaksi viikoksi, poistanut arkipäivästäni yhden erittäin tärkeän ilonaiheen.

Morkkis oli hirveä. Sain kuitenkin arvokkaan muistutuksen siitä, että juuri asioiden säännöstelemisessä piilee onnellisuuden avain. Lasten lailla kuvittelemme harhaisesti onnen löytyvän siitä, että joka päivä on karkkipäivä: kauppaan pääsee aina ja kaikki maailman viihde on parin hassun klikkauksen takana. Sen ikävä seuraus on kuitenkin se, ettei mitään tarvitse enää odottaa tai suunnitella. Ja kas, lopulta juuri se tekee meistä onnettomia.

Kun milloin tahansa voi ojentaa käden saadakseen mitä vaan, ilman suurempaa vaivannäköä, meistä tulee omien halujemme ympärillä pyöriviä rasittavia pökälepäitä, jotka janoavat ainoastaan nopeaa nautintoa, tulematta koskaan kylläisiksi.

Jos kaikkea on aina tarjolla, ei arki erotu enää juhlasta. Kun joulukonvehteja voi ostaa jo lokakuussa ja runebergintorttuja marraskuussa, asioiden merkityksellisyys katoaa. Ja merkityksellisyys taas on se kaikkein tärkein asia, joka pitää henkisen lanttulaatikkomme edes joten kuten kasassa tämän mielettömän kaaoksen keskellä.

Kirjoittaja on Etelä-Saimaan valokuvaaja.

Luetuimmat