Kolumni: Lahjommeko miehiä vääränlaisilla kirjoilla? Tosimiesten tarinoiden jakaminen paljastaa myrkyllisen perinteen

Loviisa Linjama

Miksi tavalliselle miehelle ostetaan epätavallisista miehistä kertovia kirjoja, kysyy Juho Nieminen kolumnissaan.
Miksi tavalliselle miehelle ostetaan epätavallisista miehistä kertovia kirjoja, kysyy Juho Nieminen kolumnissaan.

Isänpäivän alla lehdet täyttyvät kirjakauppojen ja kustantamoiden mainoksista, joissa esitellään vain miesten kirjoittamia kirjoja. Samaan aikaan ilmestyy kolumneja, joissa ilmiötä kauhistellaan.

Ostetaanko isälle vääriä kirjoja? Luultavasti kyllä, mutta ei samoista syistä, jotka yleensä mainitaan. Kauhistelu on myös vahvasti eri asia kuin yritys selittää taustalla piileviä ilmiöitä.

Miesten maailma kiinnostaa

Tiedetään, että miehet lukevat vähän naisten kirjoittamia kirjoja. Tästä syytetään jäykkiä sukupuolirooleja, mutta epäilen, että kulttuurin merkitys olisi ollenkaan niin suuri kuin biologian. Miehillä on jokin sisäänkirjotettu vaisto, joka suuntaa huomion miesten maailmaan. Sitä voidaan analysoida vasta kun myönnetään, että sellainen taipumus on olemassa. Selityksiä alkaa löytyä, kunhan vain esittää kysymyksiä.

On helppo havaita, että murrosikäisillä pojilla on voimakas kilpailuvietti. Pojat eivät tahdo kuitenkaan kilpailla tyttöjä vastaan, tyttöjen asioissa, vaan keskenään, niin että tytöt ovat yleisönä, hurraavat ja pyörtyilevät.

Kun jostakin lajista tulee myös tyttöjen laji, se alkaa kiinnostaa poikia vähemmän, ja he keksivät uusia lajeja, joissa saavat kilpailla keskenään. Tällä tavoin pojat ovat keksineet skeittauksen, surffaamisen, vuorikiipeilyn ja lukuisia muita vaarallisia ja typeriä harrastuksia, joista tytöt pysyisivät erossa juuri siksi, että ne ovat typeriä.

Miehillä on jokin sisäänkirjotettu vaisto, joka suuntaa huomion miesten maailmaan.

Tytöt halutaan pitää poikien omista lajeista erossa siitäkin syystä, että sirkustempuilla on helpompi tehdä vaikutus yleisöön, joka ei tiedä, kuinka temppu tehdään. Tytöt halutaan pitää poissa jengistä siinä vaiheessa, kun pojat harjoittelevat taitojaan. Tarkoitus ei ole esitellä kaatumisia.

Tosimiesten tarinat kaventavat lukuharrastusta

Murrosikäisten poikien maailma on täynnä hormonien pyöritystä, mutta tulisiko enää keski-ikäisten miesten makua aliarvioida tällä tavoin ja rajata naiset pois leikeistä? Leimallista isille, kypsille miehille, tyrkytetään urheilusankareiden kirjoja. Siksikö, että he oppisivat, miten pusketaan onnistuneesti sarvia toisia uroita vastaan?

Isä, jolle kirjalahja ostetaan, on luultavasti hyvin tavallinen mies. Mitä viestitään sillä, kun hänelle ostetaan Loirin, Räikkösen tai Selänteen elämäkerta? Tässä kohtaa perinteen toksisuus pääsee esiin. Menestyjien kirjat edustavat yhdenlaista motkotusta: ”Koettaisit nyt ryhdistyä ja olla edes puoleksi niin menestynyt kuin nämä urheilusankarit ja yritysjohtajat.”

Lukeminen voi jäädä vähälle, kun isän vuotuisen kirjalahjan kannessa on tosimies, toisin kuin he. Kustantamot ja kirjakaupat ylläpitävät miesmallia, jossa täytyy olla olympiavoittaja, kilpailla itsensä uuvuksiin, olla alati itseensä tyytymätön.

Siksi kai kirjalahjan ohessa isälle tyypillisesti ojennetaan myös viskipullo.

Kirjoittaja on espoolainen runoilija, joka on varttunut Joutsenossa.