Kolumni: Imatran ja Lappeenrannan teatterit tuntuvat esittävän samaa käsikirjoitusta tänä syksynä

Ohjelmiston viihteellisyys on Lappeenrannassa lisääntynyt kauppakeskuksessa. Sen pitäisi myös myydä: alkuvuoden miinus oli 245 000 euroa.

Kolumni: Imatran ja Lappeenrannan teatterit tuntuvat esittävän samaa käsikirjoitusta tänä syksynä

Muistatteko vielä vanhaa hyvää vastakkainasettelun aikaa Etelä-Karjalan teatterimaailmassa? Oli entiset teatteritalot ja niissä toisistaan tyystin poikkeava ohjelmisto: Imatralla viihdettä ja Lappeenrannassa taidetta.

Muistittepa tai ette, niin muistoihin tuo aika joka tapauksessa on vaipumassa, sillä käynnistyvän syyskauden ohjelmisto tuntuu olevan veistetty samasta puusta sekä Imatralla että Lappeenrannassa.

Musikaalit tuovat tulojen myötä myös menoja.

Tai no: Imatra avasi omalla lastennäytelmällä, joita Lappeenranta näyttää vierailevana ostopalveluna sekä syksyllä että ensi keväänä. Ja Lappeenrantaa aloittaa musikaalilla, joka Vuoksen varrella on ollut perinteinen kevätkappale.

Mutta muuten mennään samanoloisella tarjonnalla, koska kaksi kolmesta omasta tuotannosta tulee kummassakin teatterissa joko samalta humoristilta tai käsittelee samaa, ajassa väreilevää teemaa.

Imatralla syksyn toinen ensi-ilta on kirjailija Miika Nousiaisen Juurihoito-romaanin dramatisointi ja Lappeenrannassa puolestaan näyttämösovitus Nousiaisen Maaninkavaara-kirjasta. Sen imatralaisharrastajat esittivät syksyllä 2017.

Nousiaisen perhedraamojen jälkeen teatterit sukeltavat deitti- ja digimaailman syövereihin. Lappeenrannan Verkossa ottaa toki vain farssinsa ainekset netistä, kun Imatralla Love me Tinder pohtii Amorin nykyasua.

Muutos vanhaan vastakkainasetteluun verrattuna on tapahtunut kauppakeskus Ison-Kristiinan yläkerrassa. Imatra on ollut sinut viihteellisen aineiston kanssa aina, mutta Lappeenranta on laventanut minäkuvaansa takaisin siihen suuntaan uudessa teatteritalossa ja edellisen johtajan Timo Sokuran kaudella.

Ja hyväntuulista jatkoa piisannee, koska uusi johtaja Iiris Rannio on kertonut, ettei erittele genrejä vaan keskittyy tekemisen laatuun.

Viihde, joka teattereissa on tavallisesti tulkittu musikaaleiksi, merkitsee nykyisin samaa kuin tapahtumat. Niiden ajatellaan kiinnostavan massoja.

Usein näin tapahtuu. Lappeenrannan uuden teatterin kaksi katsotuinta esitystä on toistaiseksi ollut musikaaleja.

Mutta musikaalit tuovat tulojen myötä myös menoja, sillä ne ovat kalliita teatterituotantoja. Omansa saa pois vain, jos ne massat kiinnostuvat ja ilmaantuvat vieläpä katsomoon.

Lappeenrannassa se on tarpeen tänä syksynä. Juhlanäytelmä floppasi keväällä, ja teatteri lähtee uudessa talossa ensi kertaa syksyyn taloudelliselta takamatkalta. Puolivuotiskatsauksessa miinusta oli 245 000 euroa!

Kirjoittaja on Etelä-Saimaan kulttuuritoimittaja.

Luetuimmat