Konstit on monet sanoi eukko, kun kissalla pöytää pyyhki. Sauli Niinistön käsittämätön 80 prosentin gallupsuosio kertoo siitä, että suomalaiset ovat kyllästyneet lokakampanjoihin.

Someaikana vaalitaistelut ovat käyneet inhottaviksi, kun vaalien alla trollit kipuavat koloistaan. Osa trollaa harrastuspohjalta, mutta esimerkit Yhdysvalloista ja Euroopasta osoittavat, että myös Venäjän rahoittamat ammattilaiset tekevät osansa. Vihaa ja valheita suoltavien tilien viesteiltä ei voi välttyä kukaan sosiaalisen median käyttäjä.

Suomalaisten nokkeluus jaksaa yllättää. Itsenäisyyden juhlavuonna kukaan ei jaksa inhottavaa öyhötystä, joten väki valmistautuu äänestämään Niinistöä, jolloin kaikki pääsevät helpolla.

Istuvan presidentin pohjoiskoreamaista suosiota selittävät toki muutkin tekijät. Politiikan tutkija Mari K. Niemi kirjoitti Suomen Kuvalehden blogissa, että suomalaisten puolueuskollisuus on jäämässä historiaan.

Niinistön etuna on myös Kreml-suhde.

Ihmisillä ei enää ole kiveen kirjoitettua puoluekantaa, joten äänen voi saada puolue kuin puolue.

Itsekin, odottaen koko syksyn kestävää somehuutoa, olin valmis julistamaan Niinistön presidentiksi jo viime kesänä. Mutta läpihuutovaalit näyttävät suhteellisen kivuttomalta tavalta jatkaa eteenpäin.

Niinistön etuna on myös Kreml-suhde. Näyttää siltä, että hän ei ole ainakaan vähiten mieluisa presidentti itänaapurille. Muuten Venäjä olisi tehnyt asian selväksi jollain epäsuoralla tavalla.

Istuvan presidentin diplomaattinen Venäjä-linja hillitsee halua mobilisoida trolliarmeijaa. Ja Suomi on onneksi myös sopivan vähäpätöinen Venäjän näkökulmasta.

Trollaaminen jatkuu muissa yhteyksissä. Syksyn mittaan vihatilien ja äärioikeiston maalina on ollut esimerkiksi suomalainen poliisi. Itsenäisyyspäivänä somessa yritettiin määritellä isänmaallisuus uudelleen esittämällä se kansallissosialismin synonyymina.

Vaikka presidentinvaaleista selvittäisiin suhteellisen vähällä, yritykset murentaa suomalaista yhteiskuntaa eivät katoa mihinkään.

Kirjoittaja on Etelä-Saimaan tuottaja.