Kolumni: Taikinamäen vesitornin kamera ei kuvaa mitä tahansa maisemaa — se näyttää lappeenrantalaisen sielua

Kolumni: Taikinamäen vesitornin kamera ei kuvaa mitä tahansa maisemaa — se näyttää lappeenrantalaisen sielua


Linnoituksen komeat vallit, sitten maailman paras Saimaa ja vähän ajan päästä uusi sairaala kaikissa väreissään keskellä talvisen harmaata päivää.

Ihmisestä on jostain syystä mukava katsoa sellaista, jonka hän tunnistaa ja tunnustaa omakseen.

Lappeenrannan Energian panoraamakamera kuvaa väsymättä tuttuja maisemia vesitornin katolta ja välittää ne kaikkien nähtäväksi internetin kautta.

On kumman kiehtovaa katsoa kotikaupungin kulmia, vaikka ne onkin miljoonaan kertaan nähnyt. Tai omilla silmillänihän en ole maisemia tästä näkökulmasta ikinä päässyt ihastelemaan, koska en aikoinaan vesitornin kahvilaan ehtinyt.

Sen uusi versio ei ole edennyt haaveita pidemmälle, mutta nyt kaikilla on mahdollisuus nähdä, miltä Lappeenranta lintuperspektiivistä näyttää.


Olen selvästi ylpeä kameran välittämästä kuvasta. Siitä tulee, niin kuin Muukkosen Arttu sanoisi, hito hyvä fiilis.
Katutasolla silmä osuu monta kertaa siihen, mikä omasta mielestä on pielessä ja näyttää vain pieneltä, tympeältä maalaiskaupungilta. Siitä on helppo marmattaa.

Kun kuva tulee korkeammalta, näkee samalla kertaa isomman kokonaisuuden. Tehtaat ja Alakylän omakotitalot, kerrostalojen meren, kaupunginlahden ja pimeällä kaikki kaupungin kutsuvat valot. Silloin on kyynisimmänkin junantuoman pakko todeta: tää hyvältä näyttää.

Kameran välittämä kuva toimii varmasti myös matkailumainoksena, mutta luulen lappeenrantalaisten itse saavan siitä enemmän irti.

Ihmisestä on jostain syystä mukava katsoa sellaista, jonka hän tunnistaa ja tunnustaa omakseen. En todellakaan jaksaisi katsoa livekameran kuvaa Rovaniemeltä, sillä minulla ja sillä ei ole minkäänlaista kosketuspintaa toisiimme.

Mutta Taikinamäen vesitornin kuvaa jaksan tapittaa vaikka kuinka kauan. Tuolla pelaan kesällä tennistä, tuolla istuttiin kavereiden kanssa pussikaljalla ja tuolla synnytin tyttäreni.
En katso niitä pelkkinä fyysisinä paikkoina, ne olen paitsi nähnyt myös elänyt, kokenut ja tuntenut. Ne ovat osa minua ja minä niitä.






Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.