Kolumni: Pian nähdään, kumpi keikuttaa venettä Sulkavalla – ja vallitseeko keikuttajasta yksimielisyys

Kai Skyttä, Kai Skyttä

Kolumni: Pian nähdään, kumpi keikuttaa venettä Sulkavalla – ja vallitseeko keikuttajasta yksimielisyys

Uusia kokemuksia pitää hankkia ja vähänkin kiinnostavaan tapahtumaan osallistua. Näiden ajatusten lunastamisen aika on viikonloppuna Sulkavan suursouduissa.

Luvassa on ainakin liukupenkin kitinää, hikikarpaloita ja rakkuloita sekä sellaisia airon läpsähdyksiä, joita kuuluu, kun soututekniikasta ei ole paljoa jäljellä.

Voi olla, että vaurioita tulee muuallekin kuin sormien ja kämmenten orvaskesiin.

Uskon, että realistinen lähestymistapa lauantain urakkaan tuottaa tyydyttävämmän lopputuloksen kuin turhan romanttiset kuvitelmat. 60 kilometriä puuveneellä on pitkä matka, soutu hidas tapa edetä ja kierrettävä Partalansaari puuduttavan suuri.

Yksi tavoite on esteettisen elämyksen havittelu, jopa fyysistä kokemusta enemmän. Veden kimallusta peilaava ehta savolaisvene on yksi maailman kauneimmista ilmestyksistä. Ja kun niitä on suuri Saimaa täynnä, se vasta on jotain.

Lisäksi airojen kiskominen järvimaisemassa on harvoja hetkiä, jolloin voi tuntea olevansa osa jotakin perisuomalaista. Se on kuin muinainen järvisuomalainen tapa meditoida.

Läpi päivän jatkuva liikuntarääkki ei sinällään ole uusi tai pelottava asia, eivätkä kiikkerä vene ja aallokkokaan herätä kammoa. Mutta se, mikä pikkuisen hirvittää, on kemialliset reaktiot veneessä. Nimittäin kahden soutajan välillä.

Kun vuorosoutuvenettä kuljettaa pariskunta, siitä voi kehkeytyä fakiirimaisia piirteitä omaava kesäinen parisuhdetesti. Kumpi on oikeassa, kun molemmat syyttävät toisiaan yhteen ääneen veneen keikuttamisesta? Kumpi on toisen tiellä, kun paikkojen vaihto menee törmäillessä niin pitkäksi, että veneen vauhti hiipuu? Miten vene kulkisi sellaisessa asennossa, että molempien on helppo tehdä hommansa?

Voi olla, että vaurioita tulee muuallekin kuin sormien ja kämmenten orvaskesiin. Koska idea oli minun, on selvää, kenen piikkiin mahdolliset karvaat muistot menevät. Mahdollinen onnistuminen on tietysti molempien ansiota. Tulee siitä mitä tahansa, se on uusi kokemus, ja onpahan tullut osallistuttua.

Kirjoittaja on Etelä-Saimaan ilmiötoimittaja.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet