Kolumni: Kaikille mahdollisuus harrastaa

Kun olin kolmannella luokalla harrastukseni loppuivat kuin seinään.

Yksinhuoltajaäiti paini laskujen ja velkojen kanssa, ja kodin stressaavassa ilmapiirissä harrastukseni katosivat.

Ehdotus ei saa jäädä pelkäksi sanahelinäksi.

Arki muotoutui uudelleen. Koulupäivien jälkeen aika täyttyi mikroaterioista, televisiosta ja yksinolosta.

Silloin kaipasin eniten harrastusta, jossa olisin voinut olla muiden kanssa.

Koulujen tilat ovat iltapäivisin usein tyhjillään. Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) on ehdottanut, että koulujen tiloja voisi avata entistä laajemmin harrastuskäyttöön. Ehdotus ei saa jäädä pelkäksi sanahelinäksi. Tärkeintä on tarjota matalan kynnyksen harrastuksia, joihin on helppo löytää mukaan.

Kun halusin harrastaa 12-vuotiaana luistelua, kotona ilmoitettiin, että laji on liian kallis. Hinku harrastaa oli niin kova, että lähetin sähköpostin järjestöön, joka tuki taloudellisesti nuorten harrastuksia. Se jäi siihen.

Harrastusmahdollisuudet koulujen tiloissa eivät pelkästään tarjoa mahdollisuutta vähävaraisille harrastaa. Ne antavat virikkeitä myös niille lapsille, joiden vanhemmat eivät halua, kerkeä tai osaa järjestää jälkikasvulleen toimintaa.

Olisin varmaankin jäännyt sohvalle television ääreen, ellei yläkoulussa olisi aloittanut uusi liikunnanopettaja. Hän järjesti tanssikerhon koulun montussa.

Opettajan ja koulun yhteistyön ansiosta löysin liikunnan ilon ja zumban, joka on edelleen rakas harrastus.

Kirjoittaja on Etelä-Saimaan uutistoimittaja.

Osallistu keskusteluun

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.