Päätoimittajalta: Kiusaaminen ei johdu nykyaikuisten lepsuudesta – vaikka voimmekin sitä lietsoa

Kai Skyttä, 22f22436-29a9-4351-b00f-ad68062f70c7

Päätoimittajalta: Kiusaaminen ei johdu nykyaikuisten lepsuudesta – vaikka voimmekin sitä lietsoa

Dramaattinen kiusaamisepäily nousi kuluneella viikolla valtakunnan otsikoihin. Yhdeksäsluokkalaisen kerrotaan laittaneen suuhunsa pariston.

Kotkan poliisi tutkii tapausta pahoinpitelynä, ja myös koululla on omat selvittelynsä aiheesta käynnissä. Poika joutui sairaalaan jatkotutkimuksiin, mutta selvisi ilman suuria fyysisiä vaurioita.

Verkkokommenteissa kovimmat rehvastelijat vaativat epäillyille kiusaajille mitä väkivaltaisempia rangaistuksia, joita yksityiskohtaisesti kuvailivat.

Karmea, tunteita herättävä tapaus, jos epäilyt pitävät paikkansa.

Karmeaa oli myös keskustelu, jota aiheesta heräsi. Verkkokommenteissa kovimmat rehvastelijat vaativat epäillyille kiusaajille mitä väkivaltaisempia rangaistuksia, joita yksityiskohtaisesti kuvailivat.

Paikallinen nuorisovaltuutettu puuttui keskusteluun. Hän toivoi, että aikuiset tyyntyisivät pian tunnekuohuistaan. Mediamylläkkä kun vain lietsoi koululaisten pahaa oloa. Hän neuvoi Ylen jutussa varttuneempia perusasioissa vähän samaan tyyliin kuin psykologit ovat ohjeistaneet isojen kriisien aikaan.

Ohjeet voi tiivistää vaikka näin.

1. Rauhoitu.

2. Huolehdi, että ne saavat tukea, joita asia eniten koskee.

3. Selvitä faktat, ennen kuin kommentoit.

Keskustelussa mietittiin myös syypäätä koko tapaukseen. Selitys on kuulemma, että lapsia kohdellaan nykyään liian lepsusti, rangaistukset eivät ole riittävän rajuja ja kiusaamisen vastainen kampanjointi on pelkkää löperöä kiusaajien päähän silittelyä.

Tässä ollaan vahvasti hakoteillä. Itselleni tapaus toi mieleen lappeenrantalaislähtöisen muusikon Marko Annalan kuvauksen omasta lapsuudestaan. Hän on puhunut julkisuudessa paljon masennuksestaan, jonka laukaisijaksi näkee lapsuuden kiusaamiskokemukset. Värityskirja-romaanissaan Annala kuvailee, miten kiusaajat pakottivat hänet välitunnilla pahimmillaan nielemään ruuveja ja muttereita

Tämä tapahtui 1980-luvun Joutsenossa. Eivät tainneet olla asiat paremmin silloin edes yksittäistapausten valossa.

Päinvastoin melko luotettavan arvion voi tehdä siitä, että nykyään lapsilla on turvallisempi olla kuin aiemmin.

Suomalaisten lasten historiaa tunteva tietokirjailija ja toimittaja Tuomo Tamminen vahvistaa arvelut. Koulukiusaamista-käsitteenä alettiin käyttää vasta 1970-luvulla. Lapsuuskertomuksista voi silti tehdä aiheesta suuntaa antavaa analyysia. Tamminen on käynyt läpi mittavat määrät suomalaisten lapsuuskertomuksia 1900-luvun ensimmäiseltä puoliskolla.

Tammisen näppituntuma on, että mitä kauemmas historiassa mennään, sitä rankempaa kiusaaminen on ollut. Myös aiemmin kohteena olivat poikkeavat lapset – silloin muun muassa orvot tai avioliiton ulkopuolella syntyneet – mutta kiusaajia olivat myös opettajat ja muut aikuiset.

Nykyään on siis paremmin. Karmeita tapauksia on toki edelleen. Kiusaamisesta kuitenkin puhutaan, siihen puututaan tai jos ei puututa, se nousee otsikoihin. Parhaimmillaan me aikuiset osaamme jo hoitaa hommamme ja näyttää mallia, miten muita ihmisiä kohdellaan. Vastuu on meillä.

Kuten Tamminen Facebook-kirjoituksessaan kirjoittaa, kiusaajat voivat olla julmia idiootteja, mutta he ovat kuitenkin vielä lapsia.

Kirjoittaja on Etelä-Saimaan vastaava päätoimittaja.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet