Kolumni: Minulla on sitten kiire

Mummo on ollut hereillä aamuviidestä saakka. Hän herättää kaukosäätimestä television ja liikuttaa kehoaan yösijoilta hieman. Veri alkaa kiertämään. Petin vieressä on kyllä rollaattori, mutta hoitaja on sanonut, että ei sitten nousta, ettei taas kaatuilla kun lonkka on juuri saatu kuntoon.


Käsi hapuilee yöpöydällä olevaa vesimukia. Huulet kostuvat, kitalaki odottaa vettä. Television ruudulla vaihtuvat pikaiset tekstit. Kertovat uutisista, mutta mummo ei jaksa laittaa laseja päähän nähdäkseen. Aamuharmaus pitelee huonetta, sade rapsuttelee ikkunaan. Television valossa kirjahyllyn valokuvat heräävät aamuun, mummo nyökkää. Huomenta teillekin, ajattelee, on se niin hyvä, että saa olla omassa kodissa omien kanssa.

Ulko-oven lasit rämähtävät ja eteisestä kuuluu kirkas ääni.


Aamu avautuu isommaksi puoli seitsemältä, nyt televisio jo puhuu uutiset. Lukijalla on tumman ruskeat hiukset, kravatti ja pukutakki. On melkein yhtä komea kuin Johannes. Johannes on Ritva-Liisan poika. Opiskelee kaukana ja siitä tulee johtaja.


Mummo on kysynyt, että mitä se sitten johtaa. Ritva-Liisa on selittänyt, että terveydenhuollon johtoon se erikoistuu, ja on jo nyt tehnyt työtä isossa firmassa. Se jakaa hoitajia töihin, tarkkailee, ja määrää lääkäreidenkin paikkoja. Johannes saa jopa katsoa potilaita, mutta vain tv:n kautta. Nimittäin hoidettavat ja vahdittavat ovat omissa kodeissaan, ja niitä hoidetaan ruudun läpi.


Nyt tv:ssä kertoo säästä vaalea mies. Sekin on hoikka, mummo miettii, että onkohan sillä jo kihlattu. Lopulta nukahtaa miettimään unessa.


Ulko-oven lasit rämähtävät ja eteisestä kuuluu kirkas ääni — huomenta tänne, miten se yö meni. Joo, minulla on sitten kiire, ovat taas laittaneet kahden työt.
Mummo on pölmistynyt syvästä unesta. Kammariin astuu punatukkainen nainen, ja alkaa kiskoa mummoa istuvaan asentoon. On tuonut vuoteen viereen laskiämpärin.


Mummo hapuilee hoitajan kättä, mutta vaistoaa, ettei tänä aamuna. Hän siirtää katseensa televisioon. Sielläkin hymyilee nainen, sillä on punaiset huulet.



Kirjoittaja on Kaakon Viestinnän yhteiskuntatoimittaja.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet

Luetuimmat