Kolumni: Talvisella patikkaretkellä samalla nuotiolla kärventyivät makkara ja ranskalainen sukka

Mitä tapahtuu, kun politiikan toimittaja lähtee kiertämään Imatralla Lammassaarta ja törmää laavulla ranskalaiseen seurueeseen?

Minna Mänttäri


Kun talvikelit vihdoin saapuivat, haureuden kattilaksi ja kansallisihmeeksi brändätty Imatra koki aidon ihmeen.
Imatralainen Eemeli Nenonen aurasi omaksi ilokseen kävelyreitin imatralaisten ulkoilualueena tunnetun Lammassaaren ympäri. Reitti kulkee latujen ja saaren välissä niin, ettei termille laturaivo ole Lammassaaren jäillä käyttöä.
Kaupungin virkamiehillä ei aluksi ollut tietoa tekijästä, mutta pelisilmää oli. Latumestari Urpo Tiainen kutsui lehden sivuilla tekijän kahville ja Nenonen löytyi.
Hyvä teko sai jatkoa, kun kaupunki otti reitin hoitaakseen.

Ensimmäisellä kerralla Nenosen baanalla minulla oli reppu selässä. Puukot, tulitikut, omat sytykkeet, makkarat ja sinapit matkassa. Vaimokin.
Reitti poikkesi myös Lammassaaren länsipuolella olevalle laavulle. Joukko ranskalaisia nuoria oli myös löytänyt laavun.
I am so proud of my bonfire eli olenpa ylpeä nuotiostani, sanoi ranskalainen nuori nainen englanniksi. Ja todellakin, nuotio oli mainio ja omatkin makkaratikkumme mahtuivat mukaan hiillokselle.
Ranskatar paistoi kasvispullia tikun nokassa. Eihän siitä mitään tullut, sinne putoilivat liekkeihin. Onneksi jostain löytyi vuoka, jossa kasvispallerot lopulta lämpenivät. Ja kun ranskalaisia olivat, löytyi myös patonki, jonka väliin pallerot päätyivät.

Nuori ranskalaismies oli upottanut toisen kinttunsa säärtään myöten saaressa olevaan pieneen lammikkoon.
Nuotiolla hän kuivatteli lenkkikenkäänsä ja sukkaansa. Selitystä riitti, mutta naama oli yhtä hymyä.
Samaan aikaan joukon toinen nuori sankari asteli jäällä, ihmetteli maisemia, höpötteli puhelimeensa ja lähetti elävää kuvaa ystävilleen johonkin päin maailmaa.
Siinä me olimme, minä, vaimoni ja iloinen ranskalaisseurue nuotiolla, jossa lämmitettiin kasvispalleroita, märkiä sukkia, lenkkareita ja HK:n sinistä.
Jotain erikoista siinä hetkessä oli.

Kirjoittaja on Etelä-Saimaan yhteiskuntatoimituksen esimies.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet

Kommentoidut