Mänttäri: Sairaan paikka on sängyssä eikä sorvin ääressä

Mänttäri: Sairaan paikka on sängyssä eikä sorvin ääressä

Iloitsen aina kun huomaan, että teatteriesitys on peruttu sairaustapauksen vuoksi. En tietenkään siksi, että ihmiset sairastavat, lipputulot jäävät saamatta ja yleisö pettyy. Iloitsen siksi, että ihmiset ymmärtävät sairastaa rauhassa.

Aina ei ole ollut näin. Omat kokemukseni ammattiteatterin näyttämöltä ajoittuvat 90-luvun lopusta 2010-luvun alkuun, ja sinä aikana asenteet ovat todellakin muuttuneet.

Toki kaksikymmentä vuotta sittenkin näyttelijät sairastivat, mutta asenne oli silloin se, että lavalle mennään vaikka pää kainalossa ja vain omat hautajaiset ovat hyväksyttävä syy poissaololle. Kadonnutta ääntä houkuteltiin esiin kyypakkauksella ja kaikki mahdollinen doping hyödynnettiin, jotta pysyttäisiin lavalla tolpillaan. Taidettiinpa tarvittaessa sijoitella oksennusämpäreitäkin kulisseihin strategisiin paikkoihin.

Politiikan huipullakin näytetään kyseenalaista esimerkkiä nousemalla suoraan sairasvuoteelta puolikuntoisena keskelle hektistä vaalitaistoa.

Jälkikäteen ajateltuna karmeinta on kuitenkin se, miten näihin epäinhimillisiin voimanponnistuksiin suhtauduttiin: sankaritekoina, joista puhuttiin ihailevaan sävyyn. Häpeällisintä olisi ollut olla se henkilö, jonka takia koko esitys perutaan. Omasta terveydestä viis, sillä show must go on. Se jos mikä on sairasta.

Teatterin esimerkkiä olisi syytä seurata muuallakin. Työelämässä tuntuu olevan valloillaan hyytävä ajatus siitä, että ihminen on kone, jonka rattaiden täytyy rullata loputtomiin. Vaan kun ei ole.

Viime aikoina viikatemies on niittänyt monta viiskymppistä, joista osa oli liian pitkään laiminlyönyt omaa terveyttään. Hälytyskellojen olisi syytä jo soida, mutta sen sijaan politiikan huipullakin näytetään kyseenalaista esimerkkiä nousemalla suoraan sairasvuoteelta puolikuntoisena keskelle hektistä vaalitaistoa.

Me emme tarvitse enää lisää itsensä uhraavia sankareita. Tarvitsemme luvan olla heikkoja ja hauraita, luvan olla ihan vaan ihmisiä.

Minna Mänttäri

minna.manttari@gmail.com

Kirjoittaja on taiteen sekatyöläinen.

Luetuimmat