Kolumni: Koppalakkimies on vapainta koskaan näkemääni

Kolumni: Koppalakkimies on vapainta koskaan näkemääni

Kiitos turvallisesta kyydistä. Sinulla on hienot siivet. Raitiovaunu on saapunut päätepysäkilleen, ja poistuva asiakas sekä kuljettaja käyvät lyhyen vuoropuhelun. Sateenkaarilippu liehuu lähettyvillä.

Todellakin. Afroamerikkalaisen kuljettajan kehumat siivet pukevat noin 70-vuotiasta valkoista miestä ja ikään kuin kruunaavat hänen asunsa: musta koppalakki, korkokengät ja aurinkolasit, kyynärpäihin ulottuvat mustat hansikkaat, mustat polvisukat ja musta, niskan takaa rinnoille ja niiltä jalkoväliin vievä nahkavyö, jonka tärkein tehtävä taitaa olla kalukukkaron pitäminen paikoillaan.

Mies on istunut etupenkissä, lukenut lehteä ja suojannut sen toisella osalla istuimen paljaan peppunsa alta. Pysäkiltä hänen matkansa jatkuu ihmisvilinässä, samoin kohteliaisuudet: mies nostaa lakkiaan väärin pysäköityä autoa sakottavalle poliisille, joka vastaa tervehdykseen.

Millaisia hyvinvointia edistäviä asioita kansalaistensa oikeuksia rajoittavat valtiot ovat saaneet aikaan?

Olen noussut keskikaupungilta raitiovaunuun, jonka kyydissä mies jo oli. Ratikka on kolistellut ja kulkenut hitaasti, pysähdellyt, laskenut asiakkaita ulos ja ottanut uusia. Kaupunkilaisia, turisteja, ketä hyvänsä, jotka keskittyvät omiin asioihinsa, lehteensä, kuten tarinan mies, kännykkäänsä tai katumaisemiin.

Raitiovaunu vie kaupunkikeskustoille tyypillisten toimistotalojen ohi. Niissä näkyy, kuten missä tahansa muualla, maailman tunnetuimmat ja tuottavimmat brändit, mutta tässä kaupungissa nämä hakupalvelut ja sosiaalisen median viestivaltikan haltijat ovat kuin kotonaan. Niiden pääkonttorit ovat näillä hoodeilla.

Jätän ratikan muiden mukana päättärillä, mutta ajatukset eivät jätä rauhaan. Niiden synteesi sen sijaan on vapauttava.

Ratikkamatka on vapainta, mitä olen koskaan saanut todistaa. Mahtavan kokemuksen on tuottanut turvallinen, tasa-arvoinen ja hyvinvoiva ympäristö, jossa myös nykymaailman merkittävimmät innovaatiot on luotu.

Vai tuleeko jollekin mieleen, millaisia yksilöiden ja yhteisöjen hyvinvointia edistäviä asioita kansalaistensa oikeuksia rajoittavat valtiot ovat saaneet aikaan?

Kirjoittaja on Etelä-Saimaan kulttuuritoimittaja.

Luetuimmat

Kommentoidut