Mänttäri: Olen karjalainen itkijänainen ja ylpeä siitä

Mänttäri: Olen karjalainen itkijänainen ja ylpeä siitä

Naisen käsilaukku kätkee sisäänsä kaikenlaista: omastani löytyy aina pieni nenäliinapaketti. Ei siksi, että olisin erityisen nuhainen, vaan koska tiedän, että itku voi yllättää missä ja milloin tahansa.

Elokuvat ja teatteri kuuluvat ennalta-arvattaviin tunnemyrskypesäkkeisiin, mutta yhtä hyvin saatan joutua rapistelemaan nessupakkausta taidenäyttelyssä tai kesken automatkan, kun radiosta kuuluva laulu tuikkaa muistojen tikarinsa lapaluideni väliin. Mutta tunteikkuuteni ei suinkaan rajoitu pelkästään taide-elämyksiin: legendaarisin paikka, jossa olen vollottanut on Madison Square Garden New Yorkissa ja hetki ennen jääkiekko-ottelua, kun muhkea italialainen oopperalaulajasetä astui jäälle ja luikautti Ameriikan kansallishymnin.

Vieläkin nousee pala kurkkuun, kun ajattelen sitä.

Ilokseni yhteiskuntamme on vuosien varrella vapautunut itkemisen suhteen.

Aina ei ole ollut näin. Lapsena minulle tehtiin selväksi se, että itkeminen on heikkoutta ja heikkous yhtä kuin huonoa ja hävettävää, joten piilotin kyyneleeni vuosikausiksi. Opin itkemään julkisesti vasta yhdeksäntoistavuotiaana, kun särjin oikein kunnolla sydämeni. Sen jälkeen kyyneliä onkin riittänyt.

Ilokseni yhteiskuntamme on muutenkin vuosien varrella vapautunut itkemisen suhteen. Viimeistään Vain elämää -sarja teki kyynelten julkisesta ryystämisestä salonkikelpoista, jopa siinä määrin että ei-itkeviä vaadittiin tilille oletetusta tunnekylmyydestään. Mutta eihän se saisi niinkään mennä. Suuria tunteita voi kokea myös silmät kuivina, eikä itkeminen ole mikään todiste siitä, kuka tuntee syvimmin. Ihanaa se toki on, ja todella vapauttavaa.

Toki löytyy edelleen myös heitä, jotka vaivaantuvat toisten itkusta ja kokevat jopa asiakseen pilkata heitä. Heidän kannattaa kysyä itseltään, olenko kenties kieltänyt itseltäni oman herkkyyteni.

Sillä sitä usein toisessa inhoaa, mitä ei itsessäänkään kestä.

Minna Mänttäri

minna.manttari@gmail.com

Kirjoittaja on taiteen sekatyölainen.

Uusimmat uutiset