Kolumni: Lappeenrantaan pitäisi perustaa huijausmuseo, jossa jokaisen olisi pakko käydä viimeistään eläkeiässä

Samat huijaukset ovat olleet käytössä vuosikymmeniä tai jopa vuosisatoja. Ne olisi viimein aika laittaa museoon.

Kasi Skyttä

Kolumni: Lappeenrantaan pitäisi perustaa huijausmuseo, jossa jokaisen olisi pakko käydä viimeistään eläkeiässä

Ventovieras lupaa rikastumista helpolla. Ehkä hänellä on rahaa jumissa pankkitilillä, jolle pääsy vaatii tuhansien eurojen maksun. Tai miljoonien edestä seteleitä on maalattu mustaksi ja puhdistusaineet vaativat pääomaa. Kenties sukulainen, josta et ole koskaan kuullut, on jättänyt sinulle mittavan perinnön.

Yllä olevien tökeröiden huijausten luulisi olevan jo kaikille tuttuja. Silti niin sanotut nigerialaiskirjeet menevät yhä täydestä. Sama koskee monia, usein mediassa esiteltyjä huijauksia. Yksi esittää edustavansa Microsoftin asiakaspalvelua, toinen väittää olevansa pankki, poliisi tai tuttu toimitusjohtaja.

Tämä siitä huolimatta, että monet huijaukset ovat jo vuosikymmeniä ja jopa vuosisatoja vanhoja. Nigerialaiskirjeetkin liikkuivat aikanaan postissa.

Tutuimmat huijaukset ovat niin kuluneita, että ne joutaisivat museoon.

Lappeenrantaan voisi perustaa kirjaimellisen huijausmuseon. Museon näyttelyihin koottaisiin kattavat esimerkit tavallisista huijauksista sekä muuta hyödyllistä tietoturvatietoa, kuten huonojen salasanojen häpeäseinä.

Tylsä, yksisuuntainen näyttely ei toki riitä. Enemmän jotain tiedekeskus Heurekan kaltaista, mutta huijauksille.

Huijausmuseon vieraat pääsisivät esimerkiksi chattailemaan huijausbotin kanssa ja kuuntelemaan Microsoft-huijaria puhelimessa.

Näyttelyssä työskentelisi myös näyttelijöitä, jotka yrittäisivät saada vieraita luopumaan rahoistaan valheella.

Näyttelijät voisivat pyrkiä esimerkiksi museoon lavastettuun huoneeseen valepoliiseiksi tekeytyneinä. Vieraan tehtävä olisi tunnistaa valepoliisi ja olla päästämättä tätä sisään.

Palkatut huijarit voisivat jopa jalkautua kaupungille esittelemään museon antia.

Huijausmuseon vieraat pääsisivät chattailemaan huijausbotin kanssa ja kuuntelemaan Microsoft-huijaria puhelimessa.

Huijausmuseon tarkoitus on yksinkertainen: Jos ihmiset pääsisivät tutustumaan yleisiin huijauksiin etukäteen, ehkä yhä harvempi lankeaisi ansaan. Kun riittävän moni suomalainen tunnistaa huijarin kaukaa, Suomi muuttuu vähemmän houkuttelevaksi kohteeksi kansainvälisille rikollisille.

On helppo sanoa, että tositilanteessa ei itse haksahda huijarin ansaan, mutta sitä on vaikea harjoitella. Huijausmuseo tarjoaa mahdollisuuden.

Tarkoitus ei ole pilkata huijausten uhreja, jotka ovat usein fiksuja, koulutettuja ihmisiä. On turhauttava lukea, että samat vanhat jipot menevät läpi aina uudelleen.

Toki pelkällä valistuksella huijareista ei päästä. Tarvitaan myös uhreja suojaavia lakeja: Esimerkiksi tilanteessa, joissa nettikauppa tunnistaa asiakkaansa kehnosti ja myy tavaraa identeettivarkaalle, vahinko voisi mennä myyjän piikkiin.

Samoin huijauksien estoon tarvitaan teknisiä apuvälineitä. Suuri osa huijaussähköposteista jää jo nyt spämmi-haravaan. Samaa tarvittaisiin myös puheluihin, kun Microsoft-huijarit pommittavat Suomea miljoonin huijauspuheluin.

Huijausmuseon voisi perustaa vaikka Vantaalle tai Kuopioon. Koska tämä kirjoitus julkaistaan Etelä-Saimaassa, paikka olisi ehdottomasti Lappeenranta.

Toisin kuin Heurekassa, kohderyhmä olisi aikuiset. Netin ja somen huijausyritysten keskellä kasvaneet lapset ja nuoret osaavat olla varuillaan, kun aikuisille se näyttää olevan vaikeampaa.

Huijausmuseossa käynnin ei tarvitse olla edes vapaaehtoista: Museonvierailua voisi vaatia kaikilta aikuisilta, jotka haluavat surffaamaan internetiin. Museossa olisi käytävä viimeistään eläkkeelle jäämisen yhteydessä: Muuten ei saisi internetajokorttia.

Ihannetilanteessa museo tekisi ajan myötä itsensä tarpeettomaksi ja ihmiset oppisivat immuuneiksi kepulikonsteille. Silloin se voisi toimia tittelinsä mukaisesti ja esitellä historiaan jääneitä huijauksia.

Kirjoittaja on Etelä-Saimaan verkkotuottaja.

Luetuimmat