Lukijalta: Lappeenranta – Lehmukseton kaupunki?

Rakentamattomat kaupunkialueet nähdään helposti joutilaana paisuntatilana, josta voi tarvittaessa lohkaista rakennusmaata. Istutetut puistot, kuten Lappeenrannan Arboretum, eivät kuitenkaan ole tekonurmikentän paikaksi sopivia joutomaita, vaan arvokasta kaupunkitilaa.

Tutut puut muodostavat elävän aikasillan menneisyydestä tulevaisuuteen. Omaa ikäänsä voi peilata puiden ikään: muistan kun tuo istutettiin, tuo oli suuri jo silloin kun minä olin pieni.

Parhaimmillaan puut ovatkin kaupunkimaiseman pysyvin elementti. Aikanaan oman kodin ikkunasta katseltu iso puu voi olla pystyssä vielä vuosikymmeniä sen jälkeen, kun itse talo on purettu.

Oma erityisasemansa on yhteisöjen juhla- ja muistopuilla, joita juuri Arboretumissa on paljon. Vuonna 1999 Lappeenrannan Kilta istutti sinne 50-vuotisjuhlapuikseen viisi lehmusta. Satavuotisjuhlan kunniaksi voisi istuttaa viisi lisää. Se ei kuitenkaan ole mielekästä, jos aiemmat viisi eivät enää ole siellä.

Arboretumin kohdalle kadun toiselle puolelle ollaan sijoittamassa kerrostaloja. Niiden alle saattavat jäädä mm. Kirsikkapuiston tänä vuonna istutetut 160 rusokirsikkaa. Pappilan alapuolen vanhaan metsään taas on kaavailtu rivitaloja.

Puut edustavat merkittävää elollista ja symbolista pääomaa. Ne tulisi kaikissa rakennushankkeissa ottaa paremmin huomioon. Suojelumerkityn ison kuusen tuhoaminen Toivokodin työmaalla on tuore esimerkki arvopuiden piittaamattomasta kohtelusta. Huolettomasti kuusen vierestä piirretyt viemärilinjat kaivettiin suurpiirteisellä otteella, minkä seurauksena puun juuret katkesivat.

Rakennusvalvonnan tehtäväksi jäi kaatoluvan myöntäminen, kun sen olisi pitänyt valvoa rakennussuunnitelman laatimista ja toteuttamista.

Valtuutettujen taas pitäisi olla hereillä, kun käsitellään laajoja kaavapäätöksiä, joiden seurauksena voi olla kaupungin puistoalueiden tuhoutuminen.

Marja Vuorinen

Lappeenrannan Kilta