Onneksi on lehtikuusia — Lehtikuusten keltaiset neulaset kattavat nyt kauniisti rantaraitin pintaa

Matti Kurkela kirjoittaa (ES 4.11.) lähimaisemansa Huhtiniemen rannan lehtikuusista. Ne ovat hänen mukaansa rumia, roskaavia, vieraslajisia sekä tsaarinaikaisia.

Ongelman taustalla on asemakaava, joka mahdollisti vastoin asiantuntijoiden kantaa kahden pienkerrostalon rakentamisen liian lähelle reservikomppanian eli esikunnan aluetta. Tästä johtuen lehtikuuset sijaitsevat rannassa Marssitien läntisemmän pienkerrostalon ja Sunisenselän välissä.

Tarkoittaako Kurkela monilla eri perusteluillaan ilmaista, että lehtikuuset rajoittavat hänen ikkunanäkymäänsä Saimaan Sunisenselälle? Miten muuten ymmärtäisin hänen vihansa luontoa kohtaan? Tai ehkä joillekin meistä luonto on jo liian tuntematon tai pelottava.

Kurkelan mainitsema Siperianlehtikuusten vieraslajisuus ei ole ongelma: Mihinkään ne eivät tästä karkaa. Luonnonvaraisena niitä kasvaa paikoin Äänisen rannoilla. Raivolan aikoinaan istutettu lehtikuusimetsä on todella arvostettu. Ja kuka lähtisi arboretumeista puita kaatamaan?

Lehtikuusten keltaiset neulaset kattavat nyt kauniisti rantaraitin pintaa.

Pihallani kasvaa ehkä jo tsaarin aikana alkunsa saanut koivu. Viereisessä puistorinteessä on vähintään yhtä vanhoja mäntyjä ja kuusia, on myös pökkelöitä ja maapuita.

Luonnon monimuotoisuus on arvo sinänsä. Vaan mukava siinä on seurata lintujen, oravien, kimalaisten ja kovakuoriaisten touhuja. Jos malttaa jättää edes osan hoitonurmikosta kasvamaan kukkakedoksi — voi mielenkiinnolla odottaa seuraavaa perhoskesää.

Jarmo Nieminen,

Lappeenranta

Luetuimmat