Lukijalta: Itsemurhaa yrittäneellä on myös ihmisarvo ja ansaitsee asiamukaista hoitoa

"Ehkä sinä jonakin päivänä onnistut". Näin tokaisi päivystävä psykiatri minulle sen jälkeen, kun yritin itsemurhaa.

Minua on sanottu pelleilijäksi, kun olen kertonut itsemurha-ajatuksistani. Yksi päivystävä yleislääkäri kertoi minulle, kuinka hukkaan hänen työaikaansa ja sairaalan resursseja, kun hän joutuu tikkaamaan itse tehtyjä haavojani. Hoitaja vieressä oli aivan hiljaa. Kun kysyin itselleni mahdollista osastopaikkaa, sillä vointini oli huono, vastaus kuului, että mikä kiire minulla on osastolle, odottavatko kaverit jo siellä.

Oireita voi hoitaa tuloksetta loputtomiin, mutta tärkeintä on syiden ymmärtäminen.

Yksi psykiatri käytti koko vastaanottoajan kertomalla, kuinka lapsellinen ja hankala potilas olenkaan ja hän ei kirjoita minulle koskaan lähetettä psykoterapiaan, mikä kuitenkin oli syy, miksi ajan olin varannut.

Olen suljetulla osastolla saanut monet kerrat kuulla hoitohenkilökunnan turhautumista minuun. Toimiston ovi on paiskottu nenän edestä kiinni, jos hoitajia on liikaa häirinnyt pahalla olollaan. Ruokailutauot kestivät useita tunteja, jolloin ei missään nimessä saanut hoitajia häiritä. Kerran tähän sorruin odotettuani yli tunnin ruokailun päättymistä. Vastaus oli huokaileva ja ärtynyt hoitaja, joka tokaisi, että mikä nyt on.

Minua on uhkailtu osastolla hoitajan toimesta, jos en osaa käyttäytyä kunnolla. Ja mitä tämä kunnolla käyttäytyminen käytännössä tarkoittaa– itsemurha-ajatukset on pidettävä omana tietonaan. Yritykset johtavat eristyksiin, pakkolääkitykseen ja lepositeisiin. Tätä on psykiatrinen hoito pahimmillaan vielä 2000-luvulla.

Omalla kohdallani aloitin itsenäisesti tutkia, miksi itsetuhoisuuteni on näin jatkuvaa eli syitä toistuvaan masennukseeni. Lopulta kolmen vuoden taistelun jälkeen psykologi totesi aspergerin. Jouduin todella kovaan paikkaan, kun kyseenalaistin aikoinaan diagnoosini. Mutta olin oikeassa. Seuraukset tästä taistelusta kannan kuitenkin minä.

Olen fyysisesti huonossa kunnossa ja saan pahoja päänsärkykohtauksia. Epäoikeudenmukaisuutta en kuitenkaan koskaan tule sietämään. Lukuisista itsemurhayrityksistä huolimatta minulla on ihmisarvo ja ansaitsen asianmukaista hoitoa ilman, että minun tarvitsee erikseen sitä vaatia.

Oireita voi hoitaa tuloksetta loputtomiin, mutta tärkeintä on syiden ymmärtäminen. On kohtuutonta syyllistää, tuomita, mitätöidä tai vähätellä ihmistä, joka voi huonosti edes ymmärtämättä miksi. Psykiatrinen hoito talloi pahasti minua, mutta rakennan itseni pala kerrallaan uudestaan ja teen sen yksin, sillä en voi koskaan enää luottaa psykiatriseen hoitoon.

Nim. Huonosti kohdeltu

Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.

Uusimmat uutiset