Lukijalta: Kokemuksia viikonloppupäivystyksestä Eksotessa—Vaativa potilas saa palvelua

Jouduin turvautumaan päivystykseen viikonloppuna kahteen kertaan. Kokemukseni ovat ristiriitaisia.

Systeemi on tehty työlääksi ja monimutkaisesti toimivaksi. Ensinnäkin soittaminen Päivystysapuun 116117 on ruuhkaista. "Kaikki linjamme ovat varattuja ..." Tosin en joutunut odottamaan niin kauan kuin arkisin ajanvaraukseen. Uudella kännykällä en osannut valita soittopyyntönumeroa 1.

Sain armonaikaa yhden lisävuorokauden ja lisää kipulääkkeitä.

Puhelimessa hoitaja kyselee oireet ja antaa ajan, milloin voi tulla päivystykseen ilmoittautumaan. Jos ilmoittautuu koneella pääsee nopeammin odottamaan aulaan hoitajalle pääsyä. Jos ei pysty ilmoittautumaan itse, pitää ottaa jonotusnumero hoitajalle, joka tsekkaa ja ohjaa odotusaulaan odottamaan toiselle hoitajalle.

Haastattelevalle hoitajalle pääsin ihan varatulla kellon lyömällä. Se toimi hyvin. Oirehaastattelu jälkeen tuumattiin, pitääkö jonottaa lääkärille vai konsultoiko hoitaja vain lääkäriä. Pyysin konsultaatiota. En muka tarvinnut lääkäriä. Sitten pyysin, voiko ottaa röntgenkuvan, kun kivut ovat kovat jalassa ja lonkan tekonivelleikkaus on tehty. Ei tarvinnut.

Kotiin ja kotona olevia kipulääkkeitä lisää. Yöllä kivut yltyivät sietämättömäksi. Tuumasin, että soitanko ambulanssin. Sitten muistin omaiseni kohtalon. Ambulanssi tuli hänelle, mutta hoitajat totesivat, ettei ole tarvetta ambulanssikuljetukseen, vaan invataksiin.

Niinpä sitkuttelin aamuun ja soitin uudelleen Päivystysapuun. Nyt sanoin, että tarvitsen lääkärin. Kelloaika annettiin ja menin odotusaulaan. Tunnin odotuksella pääsin lääkäriin sekä kuvaukseen. Sitten taas tuumattiin, pärjäänkö kotona. Sanoin, en. Nihkeästi järjestyi osastopaikka kivun hoitoon Päivystysosastolle K4.

Osastolla hoito oli asiallista, hyvää ja tehokasta. Hämmästyin, miten kiireettömästi lääkärit kohtasivat minut. Heillä oli aikaa tutkia kunnolla, selvittää oireet ja kuunnella kaikki minun kysymykseni. Sain niihin vastaukset.

Osastohoito kestää enintään kaksi vuorokautta. Tuli pulma. Asun kerrostalossa, jossa ei ole hissiä. En pystynyt kävelemään portaita pitkin. Kysyin hupimielellä, että eivätkö "palomiehet" voisi kantaa minua kotiin. Ei löytynyt. Tässä olisi yrittäjälle bisnes, kuljetusapu hissittömiin taloihin tai muille ei liikkuville.

Tarjottiin Armilan sairaalaa. En lähde, sanoin, vaan kotiin. Sain armonaikaa yhden lisävuorokauden ja lisää kipulääkkeitä. Seuraavana päivänä kipu oli hallinnassa ja portaissa kyynärsauvojen kanssa kävely fysioterapeutin ohjaamana sujui. Lääkäriltä sain hyvät jatkohoito-ohjeet kotiin ja miten pitää toimia, jos kipu uusii.

Purnaan tuota nihkeyttä hoitoon pääsyssä ja vaikeutta saada osastohoitoa. Jos olisi arempi tai vanhempi potilas, pompoteltaisiin kodin ja sairaalan välillä tai koti, päivystys, osasto, Armila, koti. Minä olin "vaativa potilas". Halusin tämän kertoa, jotta tarkistettaisiin ja kehitettäisiin päivystys systeemiä sekä hoitoon pääsyä.

Kipupotilas

Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.