Lukijalta: Maailman parhaimmistoon kuuluva terveydenhuoltomme ollaan jättämässä markkinavoimien riepoteltavaksi

Luin eräästä lukijakirjoituksesta, että yrityksen pääasiallinen tehtävä on tuottaa omistajalleen voittoa. Se ei ole ihan oikein. Voiton tuottaminen ei ole yrityksen pääasiallinen, vaan ainoa tehtävä. Vahvasti yksinkertaistaen yritys käyttää tässä neljää työkalua: se ostaa mahdollisimman halvalla, myy mahdollisimman kalliilla, maksaa mahdollisimman huonoja palkkoja ja karsii kaikki muutkin ylimääräiset kulut. Laatu on eräs kuluerä, jota yritys käyttää vain siinä määrin kuin se maksimoi voittoa.

Laadun tuottaminen ei siis ole yritykselle mikään itseisarvo, vaan keino tuottaa lisää voittoa, jos sitä laadulla saa. Terveyden- ja vanhustenhuoltoon sovellettuna tämä tarkoittaa sitä, että kaikki, mikä ei ole sopimuksessa erikseen mainittu ja mikä voidaan jättää hankkimatta tai tekemättä, myös jätetään – mikäli asian tekeminen ei tuota muuta taloudellista hyötyä. Yksittäiset työntekijät, joiden etiikka ei tätä salli ja antavat äänensä kuulua, joutuvat syrjityiksi tai saavat häirikköinä potkut. Laatua vapaaehtoisesti ylläpitävät yritykset eivät pärjää hintakilpailussa.

Palvelujen osto yksityiseltä sektorilta syntyi aluksi poistamaan julkisen terveydenhuollon pullonkauloja ja tasoittamaan kysyntäpiikkejä.

Jos yrityksen tarjoamat tuotteet tai palvelut eivät ole riittävän korkealaatuisia, asiakkaat äänestävät jaloillaan. Jos hinta-laatu-suhde ei ole kohdillaan, muu kuin monopoliasemassa oleva yritys joutuu tekemään korjausliikkeen tai se häviää markkinoilta. Tällainen on markkinatalouden mekanismi.

Kun yritys tuottaa palveluja kohderyhmille, joilla ei ole kykyä tai mahdollisuutta antaa välitöntä palautetta, esimerkiksi lasten- tai vanhustenhuollossa, mekanismi ei toimi, tai toimii pitkällä viiveellä, jolloin korjaamattomia vahinkoja on jo tapahtunut laatupuutteen tullessa julkiseksi.

Suomalainen terveydenhuolto on kehittynyt maailman parhaimpiin kuuluvaksi pääasiassa julkisena palveluna. Palvelujen ostot yksityiseltä sektorilta ovat viimevuosikymmenien ilmiö, joka syntyi aluksi poistamaan julkisen terveydenhuollon pullonkauloja ja tasoittamaan kysyntäpiikkejä.

Nyt kruununjalokivemme – maailman parhaimmistoon kuuluva terveydenhuolto – ollaan jättämässä markkinavoimien riepoteltavaksi ilman riittävää valvontaa. Mikään muu kuin riittävän tiukka, aukottomiin kriteereihin perustuva valvonta ei pidä voittojen saalistajia kaidalla tiellä. Siinä, että heille jätetyt aukot saadaan sopimusteitse ja valvonnalla tukittua, olen pessimisti.

Julkisen terveydenhuollon tulee olla kustannustehokasta. Siitä on tullutkin niin kustannustehokasta, että työntekijät uupuvat taakkansa alla. Vanhusten kotihoito on täynnä kammottavia esimerkkejä tästä. Jos halutaan palveluita, niistä on maksettava. Verot ja maksut tulevat nousemaan niin pieni- kuin suurituloisillakin. On ikävä Iiro Viinasta, joka uskalsi sanoa asiat niin kuin ne ovat, suoraan ja kaunistelematta.

Useimmat meistä joutuvat ennemmin tai myöhemmin tuohon samaan myllyyn, ellei nopea kuolema korjaa sitä ennen. En tiedä, kumpi on parempi.

Jyrki Heinonen, Lappeenranta

Kommentoidut