Lukijalta: Monrepos-näyttelyn kuva Nicolaysta jää vajaaksi—Nicolayn toiminta avasi Suomea ja suomalaisuutta venäläisille

Linnoituksen Monrepos-näyttely jätti hieman vajaan kuvan Ludwig Heinrich von Nicolaysta ja Monrepos’n kartanosta. Pikemminkin näyttely oli Pietarin tiedeakatemian komeaa historiaa, jossa Nicolaylla toki on oma asemansa. Nicolayn ja Monrepos’n merkitys Suomen, Vanhan Suomen ja Viipurin kulttuurihistoriassa on kuitenkin jotain ihan muuta.

Euroopan kiertänyt kirjailija Nicolay päätyi monien kuvioiden kautta Venäjän hovin kruununperijän ”personal traineriksi”. Samaan aikaan hän oli kuitenkin tuottelias kirjailija halliten kaikki aikansa kirjalliset tyylilajit pääkielellä, joka oli saksa. 1796 Nicolaysta tuli valtioneuvos sekä Pietarin tiedeakatemian presidentti.

Nicolayn toiminta avasi Suomea ja suomalaisuutta venäläisille ja nosti Viipurin alueen kansainvälisyyttä.

Luovuttuaan vuonna 1803 tiedeakatemian virastaan Nicolay muutti lopullisesti ostamaansa Vanhan Suomen Monrepos’n kartanoonsa. Kartanon kirjastoon siirettiin hänen valtava tuhansien niteidensä kirjasto, taidekokoelmat, kalusteet ja laaja gemmikokoelma. Nicolayn muutto Viipuriin merkitsi koko kaupungin kulttuurielämälle uutta potkua ja mannermaista muutoksen tuulahdusta.

Euroopassa alkanut ossianismi ei ollut tuntematon käsite Nicolaylle, kun hän kirjoitteli kartanossaan runojaan italialaisten renessanssirunolijoiden tyyliin. Das Ladgut Monrepos-ylistysrunossaan hän ylistää taiteen, luonnon, historian, kirjallisuuden ja mytologian yhteyttä Monrepos’n luontoon, jonka keskeisiä elementtejä olivat graniitti ja meri. Sorvalin saaren siirtolohkareet, jylhät kalliot ja ranta loivat kokonaan uutta jyhkeää puutarha-arkkitehtuuria vastapainoksia periteisille palatsipuistoarkkitehtuurille.

Suomi oli tuohon aikaan venäläisille osin outo, tuntematon ja jopa pelottava ”erämaa”. Venäläisten matkakuvauksissa kiehtovinta Suomessa oli juuri luonto, erityisesti vuoret ja kivet sekä vapaat kosket, kuten Imatra ja Kymijoki. Merkillisintä Suomessa olivat siirtolohkareet ja graniitti, niitä ei Pietarin alueella ole. Nicolayn lahjoittaman graniitin avulla Pietaristakin tuli suomalaisen graniitin kaupunki. Tietoisuus Suomesta ja suomalaisista lisääntyi – myös Suomessa. Nicolayn toiminta avasi Suomea ja suomalaisuutta venäläisille ja nosti Viipurin alueen kansainvälisyyttä.

Mitä näyttelyssä olisi voinut esittää? Riisuttu ja tuhoutuva Monrepos pelastui viime tipassa akateemikko Lihatsovin aloitteesta 1980-luvun lopulla. Oman pelastusyrityksensä olivat tehneet jo ”Pro Monrepos Ry” sponsoreineen, Nicolayn suvun Pahlenin ja erityisesti arkkitehti Juha Lankisen opiskelijaleirit, joissa myös Etelä-Karjalan AMK oli mukana. Myös ”skalnyi park”, ainutlaatuinen kalliopuutarha, on tarkoitus palauttaa nyt käynnissä olevissa korjaushankkeissa. Jos ja vaikka kartanon päärakennus sekä kirjasto saavatkin nyt uuden elämän, ei Monrepos´n kirjastoa, taideteoksia, kalusteita ja gemmikokoelmaa voida enää koskaan palauttaa – harmi.

Martti Muinonen, Lappeenranta