Lukijalta: Kotihoidon asiakkaat ovat vaarassa ilman koulutettuja ammattilaisia

Monessa kunnassa on nostettu kotihoidon asiakkaaksi pääsyn kriteereitä. Tämä tarkoittaa, että päästäkseen kotihoidon palveluiden piiriin, kuntalaisen on oltava suuremman avun tarpeessa kuin ennen. Kotona on myös pärjättävä entistä pidempään. Kotihoidossa hoidetaan siten entistä sairaampia asiakkaita.

Poikkeuksetta kotihoidon asiakkaalla on yksi tai useita sairausdiagnooseja, sairauteen liittyvää lääkehoitoa ja sen johdosta tehtäviä mittauksia sekä muita hoitoja. Ensiarvoisen tärkeää on, että työntekijä osaa havainnoida kotikäynnin aikana, miten edellä mainitut hoidot ovat asiakkaaseen vaikuttaneet. On myös osattava tulkita mittausten tulokset oikein. Tämän jälkeen täytyy olla ammattitaito toimia havaintojen ja tulosten edellyttämällä tavalla. Tämä kaikki tapahtuu aikapaineen alla.

Ihminen kaipaa toisen ihmisen seuraa. Moni on yksinäinen, eikä kotihoito pysty siihen tällä hetkellä vastaamaan.

Ammattitaitoa tarvitaan myös asiakkaan psyykkisen ja fyysisen toiminatakyvyn muutosten havainnointiin sekä muun muassa ravitsemuksen ja hygienian hoitoon. Ymmärrystä vaatii se, ettei ravitsemus ole vain syömistä eikä hygienia vain suihkussa käyntiä. Molemmat ovat kokonaisuuksia, joista ammattilainen tekee lukuisia huomioita. Noin puolet palveluiden piirissä olevista muistisairaista hoidetaan kotona. Muistisairaus muuttaa ihmisen kykyä ilmaista itseään ja ymmärtää muita. Ammattilainen on koulutettu tähän kohtaamiseen.

Keskusteluun nostetaan aika ajoin kotihoidon työntekijöiden ammattitaitovaatimukset. Voisiko kotihoidossa työskennellä vähemmälläkin koulutuksella tai jopa ilman koulutusta? Jokainen ymmärtää, ettei edellä kuvattuja tehtäviä voi suorittaa kuka tahansa. Ei ainakaan turvallisesti ja laadukkaasti, kuten lainsäädäntö vaatii.

Ihminen kaipaa toisen ihmisen seuraa. Moni on yksinäinen, eikä kotihoito pysty siihen tällä hetkellä vastaamaan. Työtahti on liian tiukka.

Jos kotihoitoon palkataan muita kuin ammattihenkilöitä, heidän tehtävänsä tulee määritellä selvästi. Heidän luotettavuutensa tulee arvioida, sillä vain ammattihenkilöt ovat rekisteröityjä ja valvonnan piirissä. Ihmisten kotiin ei tule päästää ketä tahansa.

Valitettava tosiasia on, ettei kunnilla ole rahaa palkata kotihoitoon kuin välttämätön ammattihenkilökunta ja sitäkin vain minimimäärä. Kunnilla on suuri houkutus vaihtaa ammattihenkilökunta heikommin koulutettuihin tai kouluttamattomiin, sillä se tulee halvemmaksi. Turvallisuus ja laatu ovat silloin toisarvoisia, eikä yksinäisen kotihoidon asiakkaan tilanne näy sivullisille.

Kansalaisen on pystyttävä luottamaan siihen, että hän saa laadukasta ja ammattitaitoista hoitoa. Ilman koulutettuja ammattilaisia kotihoidon asiakkaat ovat vaarassa.

Sari Erkkilä,

kotihoidon asiantuntija

Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer