Lukijalta: Maalaiskuntien pitäminen hengissä ei onnistu suojelulla

Järvi-Suomen peruskirjan allekirjoituksella sitoutuvat kunnat suojelemaan alueensa vesistöä ja edistämään alueen elinvoimaa. Asiakirja on taas yksi kaupunkien ja herrojen keino panna vauhtia maaseutujen tyhjennykselle. Kun hankkeen ajomiehetkin ovat kaupunkien ja ely-keskusten virkamiehiä, eivät peruskirjan tavoitteet jää epäselviksi.

Peruskirjan tavoitteiden sisällössä on täydellinen ristiriita kaupunkien ja maaseutujen välillä. Jos maalaiskunnat haluavat pitää alueensa hengissä, ei se onnistu suojelulla. Elinvoiman rakentaminen vaatii vahvuuksien kuten vesistöjenkin hyödyntämistä. Hyödyntäminen tarkoittaa sitä, ettei vahvuuksia pilata vaan tasapaino säilyy, ei kukaan ”pasko” omaan pesäänsä.

Elinvoimainen hanke maaseudulla ei välttämättä ole kaupunkien kannalta sitä. Niiden elinvoimaa palvelee saada aikaan suojelulla maaseuduille laajat virkistysalueet eikä yritystoimintaa vesistöjen rannoille. Kun vielä tällainen sitoumus joutuu viherpiipertäjien ja suojelijoiden käsiin, on heillä taas lisää perusteluja kaataa monta maaseudun kehityshanketta. Lainsäädäntöä suojelusta on ihan riittävästi ja harmiksi asti.

Monessa maalaiskunnassa pohditaan miten alueelle saataisiin elinvoimaa. Kuntien tulee toimia itsekkäästi omien etujen mukaisesti eikä sortua taas kerran nenästä vedettäväksi.

Martti Laine, Puumalan kunnanvaltuuston 2. varapuheenjohtaja (kok.sit.)

Kommentoidut