Lukijalta: Kirkosta uhkaa tulla muinaisjäänne, jollei se suuntaudu aikalaiskysymysten mukaan— Pappien pitäisi luopua ontuvista vertauksistaan

Jeesus puhui vertauksilla. Kytkös nykyaikaan ei helposti nivelly. Kun pappi käyttää samaa menetelmää, voi usein ennalta arvata puheen sisällön. Ei kuulijoita voi aliarvioida tai pitää tietämättöminä.

Äidinkielensä osaava osaa kyllä itse tulkita puhetta vailla ontuvia vertauksia, joita papit mielellään viljelevät. Saarnaoppia piti uudistaa jo vuosikymmeniä sitten, mutta yhä vieläkin puheet noudattavat samaa kaavaa. Se laittaa pudistelemaan päätään ja kysymään itseltään, että tätäkö varten kirkkoon tulin?

Ihminen on perusolemukseltaan sama ja ajaton huolimatta tekniikastaan ja tieteestään. Kykeneekö kirkko näkemään haasteen, joka sille on tarjoutunut aikalaistapahtumissa, ei jossain kaukana historiassa Juudean maassa. Ei meidän aikamme ihmiset ole kiinnostuneet eettismoraalisesta paimennuksesta kohti taivaita, heidän arkensa on muualla.

Jo pelkästään kiire talouselämän kovista arvoista johtuen on monelle painajainen. Työtätekevät ja raskautetut eivät helpolla saa sielulleen lepoa edes kirkossa, jos sen sanoma ei tule lähelle aikamme ihmisten problematiikkaa. Jokaisen olisi selviydyttävä itse kykyihinsä luottaen. On selvää, etteivät kaikki voi olla voittajia tässä monopolipelissä. Evankelisluterilaisen kirkon julistama armo ja sovitus eivät kuulu talousliberalismin rautaiseen logiikkaan, josta myös kirkko itse on riippuvainen taloushuolineen ja virkoineen. Näitten tosiasioitten tulisi kuulua myös saarnoissa.

Kirkosta uhkaa tulla muinaisjäänne, jollei se orientoidu ihmisten tarpeitten ja aikalaiskysymysten mukaan. Varsinkin niille, jotka ovat jo pudonneet kelkasta, tulisi tarjota muutakin kuin diakoniapalveluita.

Kirkon julistuksen keskuksen tulisi kulminoitua ja konkretisoitua lihaksi juuri arjen keskellä moderninakin aikana. Miten kirkko sen tekee, määrittelee paljolti sen jäsenistön määrää tulevaisuudessa.

Vesa Kiiha, Lappeenranta

Kommentoidut