Lukijalta: Työ tekijäänsä kiittää – kun palkallaan myös elää

Luin juuri pysäyttävän artikkelin maahanmuuttajamiehistä, jotka omaavat erikoisammattitaidon rakennusteollisuudessa. He ovat tehneet jo kaksi vuotta raksaduunia ja oppineet suomea, ja myös ammattitaito on kehittynyt valtavasti. He ovat työhönsä sitoutuneita, tunnollisia ja innokkaita työntekijöitä. Nyt uhkaa paluulento kotimaahan.

Mitä ammattitaidon tuhlausta?

Sitoutuneista työntekijöistä on pulaa tällä hetkellä monilla eri aloilla. Varsinkin isoissa asutuskeskuksissa mm. perusvanhustyössä ja siivousalalla muutamia mainitakseni. Fyysisesti raskaat työt eivät vedä tekijöitä. Siivous- ja hoivatyöt ovat myös matalapalkka-aloja ja elääkseen näillä töillä, on siivottava ja hoivattava joskus jopa useammassa paikassa maksaakseen vuokraa ja ostaakseen juustoa. Varsinkin pääkaupunkiseudulla.

Tiimivastaava näppäilee läppäriään lähityöpäivänä kotisohvalla, vuositulot noin 40 000 euroa. Samaan aikaan marketin siivooja jynssää varaston nurkkaa hädin tuskin tonnin korvauksella, samoin keittiöapulainen purkaa tiskivuorta laitoskeittiössä, aamiaistarjoilija korjailee hotellin aamiaishuoneessa kananmunan kuoria pöydältä. Kahden viikon palkka käteen noin 600 euroa. Osa-aikatyöstä ei enempää irtoa.

Toki työn vaativuudella, vastuulla ja tuloksellisuudella sekä koulutuspohjalla on merkitystä palkkaukseen. Toinen totuus on, että alemman tason palkat ovat polkeneet paikallaan, ja samaan aikaan kaikki elinkustannukset ovat nousseet. Ruuan lisäksi asuminen, puhtaus, työmatkakulut, harrastukset, vakuutukset ja sairaanhoito sekä lääkkeet. Pitää olla todella ymmärtämätön, jos ei ymmärrä, miksi eläminen ”toimintatonnilla” on hyvin haasteellista.

Työmarkkinat elävät nopealla tempolla ja työtehtäviä kehitellään. Myös aivan uusia ammattinimikkeitä syntyy kuten vestonomi, digimuotoilija, tekoälylobbari, ajojärjestelijä.

Perhepiirissä saimme kokea riemastuttavan ja hyvin tätä aikaa kuvaavan tilanteen. Vestonomiopiskelija, eli käsityöalan AMK-tutkintoa suorittava tytär, napattiin vakituiseen työpaikkaan mallimestariksi Instagramissa olleiden hänen itsensä suunnittelemien ja valmistamien työnäytteiden perusteella. Suomalainen, kovassa nousussa oleva vaatesuunnittelufirma sai osaajansa palkkalistoille. Ja ilahduttavaa tarinassa on myös se, että suomalainen vaatetusala ylipäätään nostaa päätänsä, monien hiljaisten vuosien jälkeen.

Työn merkitys muuttunee entisestään uusien sukupolvien astuessa työelämään. Oma vapaa-aika on nuorille aikuisille entistä tärkeämpää. Työstä halutaan palkka, jolla voi nauttia elämästä.

Miten käy muun muassa junasiivoojalle, laitosapulaiselle, hoiva-avustajalle, keittiöapulaiselle? Heitä tarvitaan edelleen ehdottomasti, mutta miten heidät saadaan pidettyä työssään? Olisiko kohtuullinen palkka ratkaisu ongelmaan, joka automaattisesti nostaisi myös ammatin arvostusta. Ja voisivatko maahanmuuttajat sitouttaa nykyistä paremmin suomalaiseen työelämään?

Jaana Kuokka,

Taipalsaari