Lukijalta: Ennakkoluulot ja asenteet – se suurin turvallisuusuhka!

Erilaisuuden hyväksyminen on ollut vuosisatojen ajan vaikeaa. Pienin askelin on yhteiskuntamme alkanut suvaita ja sallia yhdenvertaisia oikeuksia ja palveluja niin vammaisille kuin muillekin vähemmistöryhmille. Nyt käytävää keskustelua mielenterveyskuntoutujien asumispalvelujen sijaintiin liittyen ei voi seurata hyvillä mielin varsinkaan, kun tiedän ammatillisten asumis- ja kuntoutusyksiköiden henkilökunnan palvelevan niin asiakkaitaan kuin myös välillisesti naapurustoa lähellä ja kauempanakin.

Omaan työhistoriaani perustuva kokemuksen kautta tiedän ja ymmärrän ilmiön. Perustaessani 1990-luvulla pienehkölle paikkakunnalle Keski-Suomessa lastensuojeluyksikköä, suuri osa kuntalaisista ja päättäjistä nousi takajaloilleen peläten huostaan otettujen nuorten häiriökäyttäytymistä mikä olisi turmellut ”pienen lintukodon” peruskoulua käyvien lasten tulevaisuuden. Mutta lopputulos oli täysin päinvastainen. Ammatillisesta kasvatus- ja hoivayksiköstä tuli hyvä yhteistyökumppani. Se lisäsi kuntalaisten turvallisuudentunnetta reagoimalla nopeasti kaikkia lapsia uhkaaviin ilmiöihin.

Julkisten mielenterveyspalvelujen saatavuus on nyky-yhteiskunnassamme valtakunnallisesti ajettu surkeaan tilaan. Sairaita, apua tarvitsevia ja sen puutteesta johtuen jopa satunnaisesti vaarallisiakin kanssaihmisiä on lähempänä kuin arvaammekaan. Joten te, jotka saatte naapurustoon asumis- tai kuntoutuspalveluja tuottavan yksikön olette turvassa, kuten siellä asuvat asiakkaatkin!

Leena Pallaskari, psykologi, psykoterapeutti, erityisopettaja, Taipalsaari