Lukijalta: Perinteisessä luokassa on hyvä opiskella

Työskentelen englannin ja ruotsin opettajana koulussa, jossa on perinteiset luokkahuoneet. 45 minuutin oppitunnit rakentuvat neljästä osuudesta, ja kolme niistä vaatii mielestäni suljetun, seinien varustaman opetustilan.

Tunnin alussa tehdään läksyjen tarkistus. Oppitunnilleni tulleilla oppilailla on läksyjä, joita kellään muulla koulussa sillä hetkellä opiskelevalla ryhmällä ei ole. Siksi on tärkeää, että he saavat katsoa tehtävien oikeat vastaukset rauhallisessa tilassa. Kun tarkistettavana on kaksi tai kolme tehtävää kerrallaan, oppilaat myös jaksavat korjata omat vastauksensa. Viikkotehtäviä he eivät jaksaisi korjata.

Seuraavaksi käydään läpi uusi opetettava asia. Ehkä kuunnellaan uusi kappale, suomennetaan sitä ja katsotaan joitakin tärkeitä rakenteita. Taaskaan kellään muulla koulun opetusryhmällä ei ole tätä asiaa opiskeltavanaan, minkä vuoksi oppilaat tarvitsevat rauhan äänitteen, opettajan selitysten ja toistensa vastausten kuulemiseksi.

Tunnin kolmas osio eli kappaleen lukeminen parin kanssa taas aiheuttaa sen verran ääntä, että en päästä oppilaita tekemään sitä avoimempaan tilaan.

Näin ollen ainoastaan oppitunnin viimeinen osuus eli kirjallisten tehtävien tekeminen on sellaista, mikä joiltakin oppilailta onnistuu avoimessa, ilmiöpohjaisen opetussuunnitelman (ES 11.2.) pohjalta rakennetussa tilassa.

Ilmiöpohjaisuutta voidaan toteuttaa uuteen opetussuunnitelmaan kuuluvilla monialaisilla oppimiskokonaisuuksilla, joihin opettajankokouksessa kuulemani tiedon mukaan tulee käyttää kymmenen prosenttia yläkoulun oppitunneista.

Käsitykseni mukaan siis ainakin yhdeksänkymmentä prosenttia opiskelusta voidaan tehdä luokkahuoneissa, joissa Riitta Munnukkaa (Lappeenrannan Uutiset 19.2.) siteeraten on "oikeat seinät ja mielellään oppilaan oma tukikohta, pulpetti". Tämä on myös linjassa sen seikan kanssa, että peruskoulun todistusarvosanat annetaan yksittäisistä oppiaineista.

Eija Kilkki

Lappeenranta

Luetuimmat

Uusimmat uutiset