Lukijalta: Käteismaksu olisi edelleen hyväksyttävä, kun kysymyksessä on kansalaisen peruspalvelu— esimerkiksi päivittäisen ravinnon hankkiminen

Tätä on nyt jo Lappeenrannassakin: Salessa, omistajiensa osuuskaupassa ei voi enää maksaa käteisellä.

Rahalaissa oli säädetty, että laillisia maksuvälineitä ovat liikkeelle lasketut setelit ja metallirahat. Käteispalveluiden supistuminen on jo nyt monissa yhteyksissä tapahtunut tosiasia. Esimerkiksi eräät viranomaiset eivät enää hyväksy käteistä rahaa suoritteiden maksamiseen. Menettely on johtanut siihen, että osa kansalaisista on jäämässä ilman tarvitsemiaan palveluita. Käteismaksu olisi edelleen hyväksyttävä yhdeksi maksutavaksi ainakin silloin, kun kysymyksessä on kansalaisen peruspalvelu. Esimerkiksi päivittäisen ravinnon hankkiminen. Käteisen rahan tulee jatkossakin olla laillinen maksuväline, joka siirtää rahan maksajalta maksun saajalle ilman tarpeettomia kustannuksia.

Sähköisen maksaminen on ilmeinen uhka ihmisen yksityisyydelle.

Myös riittävät käteispalvelut tulee turvata. Käteispalvelun saatavuutta varmistavat Suomessa Finanssivalvonta ja Suomen Pankki. Tällä hetkellä käteistä rahaa nostetaan pääasiallisesti seteliautomaateista, joiden lukumäärä on kuitenkin voimakkaasti vähentynyt. Maassa on paikkakuntia, joissa automaattia ei enää ole. Kuinka viranomaiset katsovat näissä tapauksessa varmistavansa heille asetetun velvollisuuden.

Käteisen rahan käyttö ja tarve on edelleen merkittävä. Tehdyn selvityksen mukaan päivittäisistä maksutapahtumista jopa puolet tehdään edelleen käteisellä rahalla. Erityisesti ikääntyneet, luottotietonsa menettäneet ja taloudellisten vaikeuksissa kamppailevat tarvitsevat käteistä. Suomessa on lähes 580 000 henkeä, joilla on vaikeuksia saada maksukortteja.

Pankit ovat kylläkin lain mukaan velvollisia huolehtimaan asiakkaidensa pankkipalveluiden toteutumisesta. Oikeus nostaa ja tallettaa käteistä rahaa on tärkeä peruspankkipalvelu. Kun palkat ja muut etuudet maksetaan pankkitilille, ihmisten täytyy saada ne käyttöönsä ilmaiseksi. Omien rahojen nostamisesta joutuu toisinaan kuitenkin maksamaan, kun pankit perivät palkkioita suoritetuista nostoista. Kun käteispalveluita tarjoavien pankkikonttoreiden lukumäärä jatkuvasti supistuu, ongelma vain kasvaa. Kun paikkakunnan viimeisen pankin konttori suljetaan, kuinka tämä pankkipalvelu sen jälkeen toteutuu.

Toinen puoli asiassa on yksityisyyden turvaaminen. Sähköinen maksaminen on ilmeinen uhka ihmisen yksityisyydelle. Kun maksamme muuten kuin käteisellä rahalla, emme tiedä ketkä kaikki pystyvät seuraamaan toimintaamme. Ainakin kaupat, joissa asioimme ja rahoituslaitokset, joiden palveluja käytämme. Mutta ketkä kaikki muut?

Pekka Pinomaa

varatuomari, Helsinki