Lukijalta: EU-rahojen saamiseksi Runon ja rajan tien kunnille tarvittaisiin yhteiselin alueen

Runon ja rajan tie perustettiin Kekkosen presidentti- ja vasemmisto enemmistöisen eduskunnan kaudella 1966, Rafael Paasion (sd.) ollessa pääministerinä. ”Runo” viittaa Kalevalaan ja suomalaisuuden syntysijoille, joissa maisemissa tie kulkee 1080 kilometriä Virolahdelta Sallaan. ”Raja” luonnollisesti viittaa Venäjän rajaan, jota tie noudattelee. Kekkosella oli henkilökohtaiset muistot ja suhteet tiehen, ainakin Suomussalmen kautta, mutta myös hyvät suhteet Neuvostoliittoon, mikä nosti tielinjauksen arvoa kulttuurireittinä, mutta huomioi myös teollisuuden puutarpeen.

Tiehen liittyy ”Via Karelia”, joka antaa Runon ja rajan tiehen täydennyksen, Heinävedeltä Ilomantsiin ja Värtsilään vievän ortodoksisen Kirkkotien.

Aukkohakkuut tien välittömässä läheisyydessä tulisi välittömästi kieltää maisemallisin syin.

Jälkimmäinen R on tien logossa käännetty nurin päin, ettei se imitoisi suoraan Rolls Roycen logoa, joka epäilemättä on ollut taiteilijan mielessä. Olihan tämä Suomen ensimmäinen matkailutie hieno hanke kuin ”Rollsin” osto kiveliöisten vaarojen reunoilla.

Näiden teiden matkailullinen ja kotiseudullinen merkitys on päästetty rapautumaan ja syytkin ovat syvällä, mutta pinnallakin voidaan tehdä jotakin. Eduskunnan ympäristövaliokunnan puheenjohtajan, ilomantsilaisen Hannu Hoskosen (kesk.) kaivos- ja metsäteollisuutta myötäilevät lausumat (mm. Uusisuomi 6.8), eivät kuitenkaan luo uskoa pienyritystoiminnalle ja kaikkein vähiten matkailulle. Nämä salot eivät ole yhtä merkittäviä kuin aikanaan puoluetoverilleen Kekkoselle, joka katseli hiihtolatujaan kulttuurisinkin silmin. Pampalon kultakaivoksen lyhyeksi jäänyt ”myyräntyö”, (kuin mini-Talvivaara) jätti syvät jäljet Karjalan luontoon ja tienpitokulttuuriin, että täällä teitä ylläpidetään pelkästään ”Pampaloille” vaikka verotuloja ei ole odotettavissa ja matkailijatkin katoavat.

Että EU:n rahaa saataisiin tällaisiin hankkeisiin tänne periferiaan, rintamaille tulisi RR-kuntien ja kaupunkien muodostaa jonkinlainen yhteiselin, joka alkaisi vastaamaan tiestä sen ympäristöstä ja rahoituksen järjestämisestä eri tahoilta. Tässä yksin toimivat kunnat tuntuvat tekevän vain vahinkoa kokonaisuudelle itseriittoisilla pyrkimyksillään. Aukkohakkuut tien välittömässä läheisyydessä tulisi välittömästi kieltää maisemallisin syin kuten myös kaivostoiminta. Valtakunnan tasolla tulisi budjettiin saada pysyvä määräraha ”matkailuteiden” ylläpitoon.

RR-tie on merkityksellinen eri vuodenaikoina erilaisine matkailu- ja luontopalveluineen, joista voivat nauttia niin paikalliset kuin kauempaakin tulevat, mutta asian eteen voivat toimia vain paikalliset päättäjät, arvomaailmojensa suomin edellytyksin.

Hannu Ikonen (sd.), Lieksa