Lukijalta: Jatkuva muistuttaminen ilmastoasioista alkaa jo ahdistaa

Tähän aikaan vuodesta voi ihminen antaa sielulleen rauhan maailman ahdingosta. Mutta aina jotain mieleen pulpahtaa rantakalliolla istuessa, varpaita vedessä liottaen, silmät sirrillään katsoen horisonttiin. Hieman alkaa jatkuva muistuttaminen ilman tilasta ahdistaa.

Tavallinen tallaaja on kuitenkin se pienin paha katsotaan sitten miltä kantilta tahansa. Ja tuntuu siltä että helpoin tapa on hehkuttaa, kun laitetaan lapset eturiviin kuuntelemaan..

Alkaa kohta tuntua siltä, että luontoa pelastamalla tuhotaan tavallinen, rehellinen ihminen.

Lapsille on hyvä tapa opettaa jo pienestä pitäen, luonnollisella tavalla, luonnon kunnioitus. Sen tietää ja osaa opettaa jokainen aikuinen, sekä kotona että koulussa. Samoin eri oppiaineisiin on mukavasti piilotettu ohjeistus miten toimia oikein. Ehkä aikuinenkin sen vielä oppii, yhtä hyvin kuin lainkiertämisen.

Autoillessa kesäniloja kohti, lomalainen nykyään ajattelee minkälainen "teppotuhooja" tässä kotturalla liikkuu. Autoa on ennen katsastusta huudatettu vartti niin, että vieläkin pahalta tuntuu. Piti saada päästöt kohdalleen ja perhe ansaitulle lomalle. Ja jatkuvat puheet sähköautoista ahdistavat jopa lomareissulla. Ei olisi uskonut minkälainen ilmastorosvo tavallisesta ratinpyörittäjästä voi tulla.

Ennen mökillä oli ensimmäinen työ tyhjentää huussinalusta puolenpullon kumarassa takametsään. Nykyään ne muutamat makkipötköt uitetaan kahden muovipöntön läpi "puhtaaksi" ja maksetaan lähi-isännälle kun hän syksyllä hoitaa ekologisen siistimisen.

Mutta lomallahan nautitaan. Jos muinoin otettiin vesisukset esiin ja kiusattiin kakskymppistä Cresenttiä että saatiin sukset liukuun. Tänä päivänä perhe istuu veneeseen minkä perässä pieni sähkömoottori valittaa ylisuurten ihmisten ihaillessa luonnonrauhaa.

Alkaa kohta tuntua siltä, että luontoa pelastamalla tuhotaan tavallinen, rehellinen ihminen. Se taapertaja, joka uskoo kaikkeen, noudattaa lakeja ja direktiivejä viimeisen päälle. Silti maailman koijarit porskuttavat rahan perässä, mistään piittaamatta ja siinä sivussa he myyvät vielä meidän pelastamaa ilmaa. Maailmaan mahtuu pahanilman lisäksi myös pahoja ihmisiä.

Mutta kesän mietiskelijä antaa periksi. Auringon laskiessa hän käpertyy rantakalliolle, varpaita kipristellen, päästöistä välittämättä.

Matti Sihvonen, Lappeenranta