Lukijalta: Tervahautoja löytyy usein lähimetsistä—Ne tuli merkata myös karttaan

Kun tervahaudoista ja tervankuljetusreiteistä puhutaan, vie mielikuva Kainuuseen ja Ouluun, mutta tervahautojen pohjia löytyy useita aivan lähimetsistä. Kun haudan löytää, ja kepillä sohii rännin kohtaa, voi hyvässä lykyssä löytää hiiltä, se kertoo oikeasta löydöstä.

Missään kotiseutumuistelossa en ole niistä nähnyt puhuttavan, en varsinkaan niin sanotuista paikallisista tervahaudoista. Aihe on silti liipannut meitä hyvin läheltä.

Terva oli Suomen ensimmäinen maailmankauppatavara, jota vietiin jo 1500-luvulla Eurooppaan ja vuonna 1600-luvulla sen valmistus kehittyi suurtuotannoksi Järvi-Suomenkin alueella. Tervanpoltto alkoi vähetä 1800-luvun luvun jälkipuoliskolla ja loppui 1930-luvulla.

Tervaan liittyvä maailmankauppa hiljeni, kun puulaivojen valmistus ja sitä kautta puulaivojen tervaamissuojaus loppui. Eipä ole tyhjästä tempaistu sekään laulun sanat, jossa lauletaan että ”ennen oli laivat puuta, miehet oli rautaa hiio hoi” jne. …Mutta onhan tervaa käytetty minunkin elinaikana vaikka mihin, sitä on vedetty suksien (lue: hikilautojen pohjiin), myös autojen pohjiin sitä on sivelty ruoste-estoksi.

Entisiä tervahautoja tulee huomioida, ne ovat metsäntuoton historiaa. Vaikka metsissä on nyt avohakkuuta ja muuta, tulisi entisen tervahaudan paikka merkata vaikka karttaan, mutta ei entisestä tervahaudasta saa tulla metsänomistajalle mitään rasitetta tai suojelupakkoa.

Tervanpoltosta lähtien on metsien tuottoa lisätty uusilla ja tilanteen mukaan aina vain paremmin kannattavilla tuotteilla. Aika pitkä tie on kuljettu, kun metsän tuotteesta on päästy nanoselluun. Mutta vaikka kehitys kehittyy, olisi hyvä tuoda esille myös tuotteistetun metsän kerroksellisuus. Metsät eivät tästä maasta lopu, mutta toivoa sopii, että metsien monimuotoisuus myös näiden kulttuurimuistomerkkien osalta huomioidaan.

Markus Malmi, Lappeenranta