Näkökulma: Vankilarikollisuus uhkaa kuntoutustyötä

Viime aikoina keskustelua herättänyt rikollisjengin vaikutus henkilökunnan turvallisuuteen on valitettavasti vain osa ongelmaa, vaikka jo sellaisenaan iso. Virkamiehet ovat keskeinen osa yhteiskunnan toimintaa turvaavaa koneistoa ja siksi he nauttivat erityistä suojaa.

Vankilat muodostavat Suomen todennäköisesti suurimman kuntoutuslaitosten ketjun. Sadat ammattilaiset päätyönään pyrkivät vaikuttamaan päihdeongelmiin ja rikollisuusmyönteiseen ajatteluun sekä tukemaan väkivallatonta konfliktien ratkaisua. Vankien työelämävalmiuksia ja sosiaalisia taitoja kehitetään erilaisin kurssin ja ohjelmin. Työmaa on rannaton, koska rajallisten resurssien takia vain murto-osa tukea tarvitsevista ja sen vastaanottamiseen motivoituneista voidaan ottaa ohjelmiin.
Rikollisjengit osaltaan tekevät parhaansa romuttaaksensa tämänkin työn. Huumekauppa aiheuttaa velkasuhteita, jotka johtavat suljetulle osastolle sijoittamisiin ja vaikeuttavat osallistumista. Päihteettömyyteen pyrkivien vankien, joita on yllättävän paljon, yritykset pysyä raittiina romuttuvat aggressiivisen huumetarjonnan myötä. Päihteettömien sitoumusosastojen toiminta vaarantuu.

Varsinkin nuoria, suhteellisen puhtaan vankilamenneisyyden (ei väkivalta- ja huumerikkomuksia) omaavia, lomakelpoisia vankeja pakotetaan huumekuriireiksi uhkaamalla heitä ja ja heidän omaisiaan raa’alla väkivallalla. Olen johtanut lukuisia kurinpitokäsittelyjä, joissa epäiltynä on ollut nuori vanki, ja on ollut ilmiselvää, että hän on toiminut painostettuna, mutta asiaa on ollut mahdoton todistaa. Ratsiassa ilman omaa syytään menettämänsä huume-erän arvon hän joutuu korvaamaan toimeksiantajilleen, koska hän ”mokasi”. Yhden menetetyn peräsuolihivakan, ”Kinderin” arvo saattaa olla jopa tuhansia euroja. Näin syntynyt velka kasvaa eksponentiaalisesti maksun viivästyessä. Epäonnistuja joutuu usein joko pahoinpidellyksi tai jengin likaisen työn tekijäksi, ellei sitten muuta pelkääjäosastolle.

Painostuskierteen aiheuttama pelko pitää lukuisia vankiryhmiä erillään ja jokaiselle ryhmälle luotu erillinen päiväjärjestys, jossa estetään toisilleen vihamielisten ryhmien kohtaaminen, syö valtavasti resursseja. Vanhat vankilat, joissa ei tällaiseen ole rakenteissa varauduttu, taipuvat huonosti erillään pitämiseen. Resurssit, joita kipeästi tarvittaisiin kuntouttamiseen, joudutaan käyttämään erillään pitoon, jotta vangit saataisiin pidettyä edes hengissä.

On hyvä, että poliisin ja tuomioistuinten resursseja on lisätty. Tämä väistämättä lisää painetta pussin perälle eli vankeinhoitoon, koska muiden viranomaisten toiminnan tehostuessa myös selvitetyt rikokset ja vankimäärä kasvaa. Meidän vastuullamme on se, että vanki vapautuu yhteiskuntakelpoisuuden osalta paremmassa kunnossa kuin mitä hän oli tullessaan. Nykyisessä tilanteessa tämä on vähintäänkin haastavaa.

Jyrki Heinonen


Kirjoittaja toimii apulaisjohtajana Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksessa Vantaalla.