Lukijalta: Ilmastopaneelin jalat tukevasti ilmassa - perusymmärrys pelloista puuttuu

Maapallon peltoala ja metsäala ovat yhtä suuret eli viisi miljardia hehtaaria. IPCC keskittyy kuitenkin vain metsiin. Peltojen hiilipäästöistä se ei puhu mitään, eikä se esitä asiasta ensimmäistäkään lukua, turvemaita lukuun ottamatta. Ykkösaamussa 9.8. Suomen ilmastopaneelin puheenjohtaja professori Markku Ollikainen ei pitänyt mineraalipeltojen päästöjä merkittävänä ja väitti, että ”yksivuotiset kasvit eivät sitä työtä (hiilen sitomista peltoon) tee”. Molemmat väitteet ovat kaukana todellisuudesta.

Maan humuksen muodostus –ja samalla hiilen sidonta–alkaa kasvien kasvulla. Kasvit luovuttavat juurten kautta peltoon yhteyttämistuotteistaan päivittäin 30 –50 prosenttia. Prosessi käynnistää ja ylläpitää maan pieneliötoimintaa, joka rakentaa humuksen. Humus sisältää aina 58 prosenttia hiiltä. Yksivuotinen persianapila voi sitoa typpeä 300 kiloa hehtaarilta ja tuottaa humuksen raaka-aineeksi kasvi- ja juurimassaa yhteensä yli 10 tonnia hehtaarilta, auringonkukka vastaavasti 30 tonnia sekä lisänä juurieritteet maahan. Maa ei tee eroa yksi- ja monivuotisten kasvien välillä. Ilmastotieteilijöiltä nämä perustiedot näyttävät puuttuvan.

Hiilihäviö on suunnaton, mutta IPCC ei näytä tietävän asiasta mitään.

Tutkija Raimo Erviön seurantatutkimus 1960–91 selvitti 12 maatalouden koeasemalla mineraalipeltojen humuskatoa. Se oli keskimäärin 26 prosenttia. Suuntaus on jatkunut ja jatkuu. Peltojen humuspitoisuus on puolittunut kuudesta prosentista kolmeen. Se tarkoittaa, että hiiltä on poistunut pelloista lähes 40 tonnia hehtaarilta! Nyt hiilikato on 300-400 kiloa hehtaarilta vuodessa.

USA:n ympäristövirasto arvioi humuskadoksi maailmanlaajuisesti 20–23 prosenttia. Se tarkoittaa, että pelloista on purkautunut hiiltä ilmaan ainakin 50 gigatonnia –todennäköisesti yli kaksinkertainen määrä. Amerikan preerian ja Länsi-Aasian arojen yli metriset humuskerrokset ovat kadonneet miljoonapäisten biisoni- ja antilooppilaumojen hävittämisen seurauksena. Myös mustan mullan alueella humuskato on samaa luokkaa. Hiilihäviö on suunnaton, mutta IPCC ei näytä tietävän asiasta mitään.

IPCC:n heikko tietämys näkyy myös sen punaisen lihan syöntisuosituksissa. Se ei tee mitään eroa eri tuotantotapojen suhteen. Tehotuotetun lihan kohdalla vähentämissuositus on paikallaan. Mutta luomunaudan kohdalla ei, koska tuotantoprosessi sitoo hiiltä enemmän kuin lehmien metaanipäästöt ovat.

Iris ja Tuomas Mattilan luomutila on hyvän luomuviljelyn avulla sitonut kymmenen vuoden aikana hiiltä 800 koloa hehtaarilta vuodessa. Keski-Euroopassa on päästy yli 2 000 kilon, päästöjen samalla loppuessa. Se kertoo millainen potentiaali maataloudessa on ilmastonmuutoksen torjunnassa ja ilmastokäänteen teossa.

Sen sijaan, että IPCC suosittelisi siirtymistä luomuviljelyyn, se vaatii lisää sähköautoja. Siitähän kaivos- ja ydinvoimateollisuus kiittävät. Näin IPCC ohjaa kehitystä huonoon suuntaan.

Seppo Lohtaja, luomukonkari, Uusikaupunki